IRC-Galleria

Ja taaash.. meikäläinen on niin kurkkua myöden täynnä koko elämää!!! Mitää tekemistä, kaverit joille soittaa ei vastaa... mitä helkuttia!!! >: (

Uusi päivä ja uudet kujeet. Ei kylläkään alku kovin lupaava. Selkä jumittaa ja päätä särkee. :( Möks.
Mielialat aivan sekaisin. Johtunee siitä kun on ollu ihan itekseen taas. Täytys treffaa frendejä ja/tai saada motivoitua itsensä taas piirtelee tjms. Taidetta ei vaan luoda väkisin, heh.

Päivä vierähti taas, suht mukavasti, mutta nyt sitten alkaaki taas tökkiä. Tuntuu niin yksinäiseltä. :o
What to do...???

Tämä päivä alkoi varsin mielenkiintoisesti. Sain herätyksen puoli kymmenen kun ovikello soi. Isännöitsijä tuli kahden huoltomiehen kanssa syynäämään parveketta. Ei kun yöpuvussa silmät siimana ovelle ja ukot sisään ;)
Sitten hirveää kyytiä ex-koululle palauttamaan vanhoja työvaatteita, eihän siinä menny ku 1½ vuotta lopettamisen jälkeen ennenkuin niitä alkoivat kaivata. Ripeää toimintaa etten sanoisi :D
Nyt onneksi kotona kaupunki kierroksen jälkeen. Saa alkaa kauhoa ihanaa safkaa lättyyn ja töllöttää Sinkkuelämää dvd:ltä. :)
Tänään siis parempi päivä kuin hetkeen, ikävästä herätyksestä huolimatta. Tai sitten olen vähän sadisti ja pidin siitä kun kolme miestä tuli heti aamulla katselemaan paitsi parveketta, myös mua sortsiyöasussani :D

Miten mulle näin yhtäkkiä onkin iskenyt näin karmee ihmisenikävä!? Aivan karseeta.. Kuvittelin, että olisin onnistunut jo kasvamaan jotenkin sen yli siinä määrin, että osaan olla valittamatta yksinkin, mutta näköjään en...
Haluaa oman pitkätukan... halloo?? onko sellasta....?

Ja laskukausi jatkuu. Sinkkuus masentaa erityisen paljon. Kelannu vanhoja suhteitaa päässä ihan hulluuteen saakka. Kaikki kuihtunu kasaan aina. Pisin suhde psykopaatin kanssa, muut käyttäneet hyväkseen ja uskotelleet enemmän kuin pystyivät/halusivat antaa... Miten tässä voisi mitenkään uskoa mihinkään hyvään ihmissuhteeseen edes teoriassa kun käytännön kokemukset niin perseestä?

Alituinen yksinäisyys ja toimettomuus käy korvien välin päälle. En vain tunne, että jaksaisin tehdä jotai duunia. Tuo selkäkin kun välillä kiukuttelee ja päänväli tuntuu olevan välillä niin tulehduksissa ja turvoksissa että tuntuu kuin se halkeaisi!

Joten mitä muuta tässä voi sanoa kuin , että elämä on perseestä ja sitten vain kuolee pois...

Here again... tylsää meinaa olla, kuten normaalia. Painelin perjantaina porukoille vitutuksen saattelemana. No, vitutus hälveni vähitellen, mutta silti jotenki kökkö olo. Sitä se on kun ei päässy tänä viikonloppuna tuhoaan taas muutamaa aivosoluaan...
Well, huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet. Josko sitä epähuomiossa tulis omallekin kohdalle jotain mukavaaki välillä.

Ouh Fuck.. I WANT OUT!!
Pää hajoaa, en jaksa miettiä, mutta se lienee ainut mitä osaan tehdä. Joten mihin tästä pääsee.
Kummelien sanoin: Voi helvetin perse, kaikki menee taas päin vittua, saatana!!!!!!!

Miksette vaan vie saunan taa ja ammu!!

Tuntuu että olen nyt liikaa aivan jokaiselle. Takaraivossa kihelmöi ajatus, että pitäisikö sitä erakoitua ja olla aivan hiljaa kaikkialle, miten kauan kestäis että joku edes ihmettelis missä olen? :O

Pohdiskellut jo eilisillasta lähtien mikä ihmeen kirous sitä on yllään kun vaikuttaa vakavasti siltä, että miehet joihin jotain tunnetta kehittys, osoittautuvat aina joko psykopaattisiksi narsisteiksi tai kusipäiksi joille nainen on vain reikä. Toisin sanottuna rinkeli.
Alan vakaasti harkitsemaan luostariin nunnaksi vetäytymistä, sillä lesboa musta ei saa yrittämälläkään. Ja miehistä ei tunnu olevan muuta kuin harmia. Amen.