IRC-Galleria

Chike

Chike

Mutsis käy meillä

Yksi yö CubassaPerjantai 30.06.2006 05:02

Aurinko laski sinä iltana normaalia hitaammin. Se värjäsi taivaan punaiseksi ja sai meren näyttämään lainehtivalta kullalta.
Nuori nainen käveli nurkkapöytään, siihen nurkkaan jonne oli erittäin vaikea nähdä. Sinne kaikki menivät kun eivät halunneet tulla häirityksi tai halusivat tarkkailla koko muuta ravintolaa rauhassa. Nuori nainen ei missään tapauksessa halunnut olla yksin, mutta yksikään mies joka häntä oli baarilta vilkuillut, ei herättänyt hänessä minkään näköistä kiinnostuksen hiventä. Ei hän heitä nähnytkään. Hänen hiuksensa olivat valuneet hänen kasvojensa eteen ja vaikka hän olisikin nostanut päätään hän ei olisi nähnyt kuin kyynelten vääristämiä kasvoja. Ihmisiä joista hän ei välittänyt pätkääkään. Ei hän sieltä hakenut yhden yön seuraa. Hetken mielijohteesa mustan yön turvin rannalla voihkiminen ja tuntemattoman kosketus ja se niin sanottu vapauden tunne ei enää viehättänyt. Viimeistään aamun aurinko ja kylmältä rannalta märkänä herääminen liianmonetta kertaa oli repinyt kaiken glamourin keski-yön seikkailuista. Sielunkumppaniakaan hän ei sieltä tarvinnut, hänet hän luuli jo löytäneen ainakin viime iltaan saakka. Nuoren naisen sydän oli murskattu ja selkään oli puukotettu kahdesti. Hän oli antanut kaikkensa tälle miehelle ja nyt se kaikki oli sylkäisty suoraan hänen kasvoilleen. Hänet oli murskattu. Mikään määrä kyyneliä ei voinut viedä pois sitä tuskaa. Pimeässä nurkkapöydässä hän tunsi olevansa piilossa, piilosssa kaikilta uteliailta katseilta, piilossa todellisuudelta, piilossa koko maailmalta. Aino mikä nurkkapöydän pimentoon pystyi tunkeutumaan oli miltei täysi pullo ja alati soiva Cuban tumma musiikki. Hän halusi unohtaa kaiken. Millään ei ollut enää väliä. Hän halusi hukuttaa itsensä armolliseen tietämättömyyteen. Hänen poskensa olivat mustan tahraamat ja hänen silmistään loisti tyhjyys. Hänen molemmat huulensa tärisivät kun hän otti ensimmäisen kulauksen, se poltti hänen huuliaan ja tuntui inhottavana kipuna kielessä. Hän pysähtyi hetkeksi, sulki silmänsä ja otti toisen kulauksen. Hän valui syvemmälle omaan olemattomuuteensa. Yksikään ei nuorta naista enää barilta katsellut. Hän tiesi ettei kukaan tulisi pelastamaan häntä, hänen ritarinsa oli kuollut ja koko valtakunta siinä samassa. Hänet oli jätetty yksin taistelemaan sisäistä lohikäärmettään vastaan. Mutta miten kukaan pystyy taistelemaan ilman ritaria tai valtakuntaa? Pullo oli puoliksi tyhjä. Hän valui yhä vain syvemmälle. Hän ei nähnyt enää mitään. Hän ei muistanut enää mitään. Mutta hän tunsi vieläkin. Epätoivoisena hän hapuili pullon kaulaa ja hätkähti huomatessaan pullon putoavan. Kaikki ympärillä pysähtyi. Pirstoutuneen lasin kaiku tunkeutui hänen jäljellä olevaan tietoisuuteensa. Kyynel valui hänen poskelleen, hän kuiskasi hiljaa ja luuhistui maahan. Hän oli yksin.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.