IRC-Galleria

Voinappi: Hei Vesa! Hei, Vesa tuu tänne! Vesa hei! Vesa! VESA!
<>
Ciel: Mä oon vittu JANI!!!!!!!!!!!!
<>
Chike: XD

---

Ei herunu vippejä...











- Sexikkyyttä ja bilekansaa kasvattamassa -
Vuosipäivä Club vol.2

The Christmas Song - Michael Bublé
http://www.youtube.com/watch?v=t6aW1l7dyOA&fmt=18

Rakas Joulupukki,
Ennenkuin aloitan, tahtoisin sanoa kiitos. Kiitos tästä vuodesta, se on ollut hyvin mielenkiintoinen. Nautin aivan varmasti viime joulun lahjoistani vaikka en muistakkaan mitä sain. Luultavasti suklaata, muutaman parin sukkia, jotka katoavat minulla yhtä nopeasti kuin lumihiutale koiran kuonolta, ja jonkin yksittäisen hienon lahjan. Teatteri-lipun varmaan, en muista varmuudella. Olenhan jo 18 joulua nähnyt, syönyt 18 kertaa kinkkua jouluaattona ja avannut 432 joulukalenterin luukkua. Ei siis ihme etten muista tarkalleen mitä sain, muistan vain sen, että joka joulu minulle on annettu ja olen siitä kiitollinen. Oli lahjana sitten 10-vuotiaan pojan unelmien täyttymys, pokemon-videopelin muodossa, tai Hyvän Joulun toivotus ohikulkevalta eläkeläis pariskunnalta, joka vuosi olen saanut joulun lämpöä osakseni, ymmärsin sitä silloin tai en. Kiitos tästä vuodesta ja ihmisistä siinä.

Lahjalistani:

~ 10 kiloa karkkia
~ Lumilauta
~ Poni (mieluiten vaaleanpunainen)
~ Fraiserin dvd-boxi
~ Paljon lunta
~ Sukkia
~ Ja jotain pientä ja tärkeää

Ymmärrän toki että sinulla on monen lapsen lista luettavana ja että et aina jokaisen toivetta voi toteuttaa, mutta jos saisin edes yhden lahjan listaltani olisin hyvin onnellinen. Kaikki eivät ole kokeneet yhtä iloisia jouluja, kuin minä, toki aika on kuultanut minunkin muistojani, mutta ehkä sen on tarkoituskin.
Kaikkien lahjatoiveet eivät suinkaan ole toteutuneet ja joidenkin lahjalistat jäävät ruksitta kokonaan. Kerron silti että jokainen teistä on joka joulu saanut aivan erityisen lahjan. Ihmisille on suotu kaunis lahja, lahja antaa. Siihen ei tarvitse paljon, mutta sillä saavuttaa ihania; iloisia hetkiä, unohtumattomia tapahtumia, hehkuvia kasvoja ja jopa pieniä ihmeitä. Seuraava toiveeni ei olekkaan osoitettu joulupukille vaan kaikille teille: pidetään huolta, kukin omalla tavallaan, että tänä vuonna kukaan ei jää lahjatta. Että jokainen pääsee tuntemaan joulun lämmön. Tähän pysytyy kuka vain.

Lumi on pehmeää ja valkoista. Se valaisee talven ja tekee kaiken lempeän pyöreäksi. Ei ole vaikea ymmärtää miksi valkea joulu on monille sydämen asia. Luohan se turvallisen tyynyvaipan minne ikinä asettuukaan. Lumi tekee askeleet hitaammiksi. Ehkä se on luonnon oma tapa muistuttaa ettei aina tarvitse juosta. Nyt on aika hidastaa, katsella vain ympärilleen ja ihmetellä.
Idyllinen joulu tuntuu lämpimältä, pehmeältä ja on valoisan valkoinen. Pehmeää ja valkeaa tuo lumi, mutta jouluun lämmön tuovat ihmiset. Joulun lumi on siis pehmeää, valkoista ja lämmintä. Vaikka lumipallon napsahdus nenän päähän voi tuntua kirpeältä lumiukon pusulta, jos se on heitetty rakkaudella, lämmittää se yhtä paljon, kuin kuppi kuumaa kaakaota.

Rakas Joulupukki, vaikka olenkin jo 19-vuotias nuori mies ja tiedän että nuorempien lasten lahjalistat luetaan ensin, toivon että sinulla on aikaa lukea minunkin listani. Olen kasvanut tänä vuonna hyvin paljon, mutta en koskaan aijo aikuiseksi. Olen ollut hyvin kiltti ja unelmoinut paljon. Luotan vilpittömästi että saan joululahjani ja siihen, että oli jouluna, oli sää mikä tahansa, tulee aina olemaan Joulu.

Muista yllättää Joulumuori mistelin alla.
Iloista joulun odotusta!
Chike 19v.

~Usher - What's Your Name~
http://www.youtube.com/watch?v=mn6nQQdDmEw&fmt=18

Miehet on hassuja. Dokaa dokaa ja naisia pokaa. Ei sillä, että naiset eroaisi tästä traditiosta ollenkaan. Yhtä kärkkäästi nekin halajaa sisäreiden sykkivää lämpöä siinä missä miehetkin. Tytöt on kivoja, siihen tulokseen olen vihdoin tullut. Ihan tosi! Vaikka ei uskoisi! Minä, joka olen läpi mantujen ja mäkien, tunnettu suurena naisten vihaajana, olen vihdoin nähnyt toisessa sukupuolessa sen viehättävän puolen. Sen suloisen ja kiehtovan puolen.
Vähän aikaa sitten olin jopa niin pahassa jamassa, että meinasin alkaa avoimeen homosuhteeseen ihan vain naisten kiusaksi! Tarkoituksena oli pelästyttää naiset kunnioittamaan heteromieisten herkkiä sydämiä, saamalla saada heidät uskomaan, että tämä laadukkaiden miesten leirin vaihto olisi jokin uusi trendi naisiin kyrpiintyneiden piireissä. Naisille kostaminen jäi kuitenkin väliin, vaikka olinkin ostanut nahka shortsit ja dildo-avaimenperän. Kaikki Elton John:n albumit olivat valmiina varetukseen ja olin käyttänyt monta tutkimustuntia siihen miten olla truly gay. Kiitos avusta google<3
Viehätyksen siemen tuntuu raikkaalta, toisin kuin jokin muu siemen mitä olisi laittanut jonkun miesparan nielemään mikäli olisin sille tielle lähtenyt. Se tuo uudenlaista pirteyttä syksyn viimoihin ja tuoksuukin ihanalta. Vaikka emme elä kauneinta kesää ja ketojen perhoset ovat aikaa sitten liihotelleet paratiisin putarhaan, pari on nähtävästi asettunut taloksi vatsanpohjaani. Söpöä. Kenties jopa siirappisen söpöä. Minä, niin kuin monet muutkin miehet, tunnemme suuren machouden tunteen kun meihin liitetään sana söpö. Kuka niistä maskuliinisista adjektiiveista oikeasti välittää. Jos totuus on söpöä niin olkoon.
Pieni kipinä arjessa pitää päivät valoisina ja antaa perhosillekkin jotain minkä vierellä lämmitellä.
Tytöt on kivoja.

Mitähän vittua! Ja mitähän ihmettä? Kuka, mitä, kyynelkaasua? HÄH? Noniin saakelin nenäpäät, kuka teistä äpäröistä sumutti mua niin, että aloin kyynelehtiä, kuin pikku tyttö. Mun silmät oli märemmät ku Jammu leikkipuistossa jos se jätkä ois nainen. Mun nenää kirveli samalla tavalla kun olisin vetäny kokkelia! Enkä mä ees vetäny kokkelia! Imppasin ainoastaan KYYNEL-VITUN-KAASUA!
Tää on ensimmäinen kerta johonki kahteen ikuisuuteen ku oon käyny Ravintola Pormestarissa, a.k.a Porkussa. DTM:ssäkin on enemmän naisia ku mitä Porkussa oli eilen. Porkku antoi kyllä kotoisan halauksen kun saavuin paikalle. Jos elämä on epävakaata voi aina olla varma, että Porkku ei muutu eikä petä. Se on kotipesä<3 Kello iski 24:00 ja tanssilattia huokasi surullisen yksinäisenä. Minä, kokomustaan ja Kiro kokovalkoiseen pukeutuneena, marssimme kohti tyhjää lattiaa ja herätimme sen eloon! Vedimme tanssijoita puoleemme, kuin... jotain mikä vetää asioita puoleensa. Keskellä suurinta savukoneen sumutusta, kirvely viilsi hengitysputkiin ja kurkku meni lukkoon. Silmäni alkoivat vuotaa ja kirvely vain lisääntyi. Nän flashbackejä keksitysleiriltä! Kuulin ihmisten huutoa ja kaasutus vain lisääntyi. Voin vannoa, että kuulin komentoja saksaksi! Ulkona sitä sitten köhittiin yhdessä koko baarikansan kanssa ja manattiin sitä neropattia jonka mielestä tämä oli hauskaa. Kumma miten yhteinen koettelemus yhdistää tuntemattomia ihmisiä ja tuo mukanaan uusia tuttavuuksia. Tapasin myös Porkun kauneimman naisen, Miinan. Hihii! Puhelimeni sai yhden numeron lisää johon tehdä kännisoittoja. No okei, ei Miina ollut ihan uusi tuttavuus. Se ja sen täydelliset tissit adoptoi mut pari vuotta sitten ittelleen ja sen jätkälle Ruis Rockissa ja vuotta myöhemmin mä salakuljetin niille lonkeroa Ankkarockin anniskelualueelta konserttialueelle sukissani. Pitkä tarina... Sisältää sekopäisen joukon +20v ihmisiä, pakun ja lauseen: "Hambster in me, in my family!" ;D
Lapset, mitä Porkku meille opettaa? Että vaikka kyynelkaasu saisi itkemään, köhinän keskeltä voi löytää vanhoja tuttuja ja että bileet Porkussa jatkuvat vaikka siellä ei pystyisi hengittämään!

Tanssit kuin ilma ois samettia/
Lämmin illan kuiskaus sua ohjaa/
Tartut kiinni tähteen putoavaan/
Sulje syliin sydämesi pohjaan/

Tuli aika valmiina pakettina meditaation jälkeen :)

Näit hengaretia oli tikkurilassa ja varsinkin hiekkaharjussa tänäänki! Meidän nurkissa pyörivään valolautaseen on jo tottunut niin ettei tarvitse kokoajan olla ikkunan vieressä tuijottamassa. Siellä se hengailee ja vilkkuu iloisesti. Välillä sen messiin tulee muutama kaveri väläyttelemään punaista, sinistä ja vihreää, välillä se kirkastuu itsekseen. 15.10.2008 on videokuvaa kans. Digikameran video ei kerro kaiken sen kauneutta, mutta videoita on kuitenki sen verran, että niistä näkee ettei kyseessä ole lentokone tai hohtava ilmapallo tai vaikka palava lokki. Huomenna saan oikean videokameran lainaan ja lähden UFO-jahtiin. Kutsuin ystäväni tänään kylään ja hän katseli Tiksi-liitäjiä suu auki ja otti kuvaa kännykällään. Lähdimme autolla lähemmäs valoja ja löysimme mahtavan kyttäyspakan joka kuhisi välkettä!
Näittekö muuten kuun tänään!? Sen ympärillä oli ikäänkuin haaleahko pyöreä sateenkaari. Halkaisijaltaan ehkä 50 metrinen sädekehä. Se näkyi Helsinkiinkin. Ihmeellisen kaunis. Nämä hengarit ovat viimeisen kahden päivän aikana lähteneet siinä kahdentoista maissa pois kattojen yltä.
Toivotaan, että ovat yhtä aktiivisia huomennakin. On mahdollisuus saada hyvää kuvaa!

EDIT: 16.10/19:33
Nyt on kamera ja 20gigaa kuvatilaa, eli noin 4h kuvausta. Tikkurilassa valitettavasti sataa ja taivas on pilvinen :/ Mutta ei luovuteta! Lähdemme silti tänään metsästämään. Toivottavasti eivät ole kyllästyneet hengaamaan Vantaalla tai pelkää sadetta niinkuin nössöt!

EDIT: 17.10/11:30
Sää oli huono mutta yritin zoomailla parhaani mukaan. Välkkymestarit liikku huomattavasti harvemmin, mutta jotain saatiin videokamerallekkin vaikka ei ihan niin häkellyttävää kuvaa kun mitä 14 ja 15 päivä olisi videokameralla saanut.

Tässä minun ja ystäväni kuvat/videot 15.10.2008 http://fl0wer.net/tiksi/ ^^

SELVENNYS: KUVA EI OLE OMA, NÄKEEHÄN SEN ALAREUNAN OSOITTEESTAKIN. LAITOIN SEN VAAN KUVASTAMAAN SITÄ MITÄ NÄIN. TUOLTA NE NÄYTTI.

Hei

Siskoni soitti ja sanoin nähneensä ison, kirkkaan, noin vauvan nyrkin kokoisen kristallin kirkaan valopallon Tikkurilan taivaalla. Pallo ilmestyi tyhjästä ja liikkui ylös alas hetken sitten pysähtyi ja jäi vilkkumaan. Se vilkkui paikallaan alle 10 sekuntia ja katosi. Pian paikalle ilmestyi kaksi pienempää valoa jotka jäivät paikalleen vilkkumaan. Sen jälkeen taivas täyttyi valoista jotka ilmestyivät kuin tyhjästä. Ne jäivät paikalleen ja heiluivat hiukan. Samalla kun tämä tapahtui valopallo jonka ympärillä oli punainen kehä, viiletti Hiekkaharjun suuntaan. Tikkurilan asemalta näkee hyvin Hiekkaharjun vesitornille, jonka päällä hän sanoin nähneensä valopallon kisaavan ja lentäen eräänlaista rataa. Vähän ajan päästä osa Tikkurilan ufoista lähti lipumaan pois ja osa katosi. Valopallon perässä oli punaisia valoja. Ja näitä oli siis taivaan tädeltä, hän lisää.

Kuulin tämän puhelimessa ja kiiruhdin Martinlaaksosta Tikkurilaan ja pääsin itsekkin näkemään jotain aivan uskomatonta!
Kun saavuin Tikkurilan asemalle, taivaalla oli vain tähtiä. Yksi valo näytti hieman kummalliselta, mutta ei mitään sen erikoisempaa. Matala jyrinä kumisi taivaan syövereistä ennen kun näin mitä näin. Kello oli vähän vaille 21:00 kun saavun sisään. Katson parevekkeelta ja Tikkurilan kirjaston päälle oli ilmestynyt kaksi kirkasta valoa jotka heiluivat, kuin tyhjästä! Menin ulos ja niitä tuli ainakin viisi lisää. Valot olivat matalalla ja eikä niitä voinut luulla tähdiksi. Niidenkin perässä oli punaista ja ne senkun lisääntyivät. Niitä vain tupsahteli taivaalle! Niistä näki että ne eivät vain olleet valoja. Yössä erottui aluksen runkoa, kenties hiukan lautasen mallisia. Valo oli kuitenkin dominoivin osa joten aluksien muotoja oli vaikea tarkasti hahmottaa.
Katsoin Helsingin suuntaan ja silmiini loistaa kristallin kirkas valopallo! Siis aivan LOISTAVA! Se hohti ja oli erittäin matalalla ja lähellä! Se oli isompi kuin muut ja kulki hitaasti keravan suuntaan talomme yli. Pallon reunat hohtivat vähän punaista ja vihreää. Kun näätte sen, ette voi erehtyä. Talossamme on 5 kerrosta, asun neljännessä kerroksessa ja tämä "johtaja-valopallo" lensi talomme yli noin kahdeksannen kerroksen korkeudelta. Samaan aikaan muut valot, joita oli lähemmäs 20 lähtivät liikkeelle ja suunnistivat keravan suuntaan. Tätä oli todistamassa itseni lisäksi, siskoni ja äitini. Ulkona oli tietysti muita ihmisiä.
Myöhemmin siskoni sai soiton ystävältää, Keravalta, klo 21:35, joka soitti intoa puhkuen, että hänenkin perheensä oli nähnyt alukset jotka olivat jopa esitelleet ketteryyttään. Neljä palloa oli kuulemma, lentänyt muodostelmassa ja liikkuneet eteen, taakse, ylös, alas, kaikki vakaassa muodostelmassa. Yksi oli kuulemma kiidyttänyt vauhtia, pysähtynyt ja lähtenyt pakittamaan! Kyseiset lautaset, kyllä lautaset, olivat jopa lähestyneet hyvin lähelle maata. Kyseisen perheen ikkunat olivat huurustuneet esityksen jälkeen ja lähiseudun katovalot olivat sammuneet. Siskoni ystävä ilmoitti valojen suunnistavan Sipoon suuntaan.

Valoliudan Tikkurilasta lähdön jälkeen, yksi valopallo joka myöhemmin muuttui suurehkoksi välkkuväksi lautaseksi, jäi hengailemaan tikkurilan ylle. Se oli hyvin matalalla ja vilkutti valojaan. Hiekkaharjun suunnassa viiletti myös lautanen punaiset valot perässään. Nyt nämä viimeisetkin hengaajat ovat lähteneet. Näin kun ne liikkuivat helsingin suuntaan. Ennen lähtöään, nämä kaksi alusta ehtivät pyöriä Tikkurilan yllä noin 3.5 tuntia.
Ei yhtään huono aloitus tälle seuraavalle kolmelle päivälle!

Valoisin terveisin
Chike the Lightboy!

TIKKURILALAISET/HIEKKAHARJULAISET LAITTAKAA KOMMENTTIA JOS SATUTTE EKSYMÄÄN LUKEMAAN TÄTÄ TAI ALLA OLEVAAN YHTEISÖÖN! IHMISTEN ON PITÄNYT KULKEA SIDE SILMILLÄ OLLAKSEEN NÄKEMÄTTÄ TÄTÄ!

Pieni flunssa ja kuume verottaa miestä. Päivässä on vain niin monta tuntia jotka voi nukkua. Pitäisi keskittyä lepäämiseen enemmän eikä venyttää nukkumaanmenoaikaa. Syksy on ollut hyvin kaunis. Lehdet ovat laulaneet kellertävässä kuorossa ja pudonneiden matto on pehmittänyt kenkien matkaa syysruskan läpi. Voisin ostaa viinipullon. En ole nauttinut viiniä vähään aikaan ja elegantin liilan värinen vaahtera muistutti nautiskeluhetken tärkeydestä ja piristi aisteja uudella syksyn vivahteella. Kurkkua pitää varjella, sillä syksyn tuulet voivat viedä äänen mennessään. Minulla on elokuvan koe-esiintyminen n. puolentoista viikon päästä ja tarvitsen siellä ääntäni. Minua pyydetään mitä luultavammin laulamaan ja toivon että ääneni puhuu puolestaan enkä joudu runoilemaan itselleni pääroolia. Kuppi teetä, kolean päivän päätteeksi, tuntuu äidillisen kotoisalta. Sohvan syövereihin antautuessa, nautinnosta ei puutu mitään muuta kuin takkatuli, punaiset huulet ja suklaa. Suklaata saa kaupasta, sohva löytyy omasta takaa ja huulet..? No, huulet tuleevat jos ovat tullakseen ;)
Syksy tiputtelee elämään mausteita sitä mukaan kun lehdet vaihtavat värejä.

~ Easy ~ http://www.youtube.com/watch?v=kPTMMlQF0Xc&fmt=18

~ All Star ~
http://www.youtube.com/watch?v=X5GhXqtKHCE&fmt=18

Jatkoa:
...Nyt siirryn elämässäni kolmannelle luokalle, joka tarkoittaa sitä, että on aika katsoa aamun televisio annos. Ah, kalastusta! Ja vielä Canadassa! Siikaa tulee kuin hatusta vetäis.
Ovikello soi.
"Sisään?"
Eikun odota! Ei minun oveeni kolmenatoista aikaisempana aamuna ole pimpotettu. Onko viikatemies vihdoin korjannut GPS:nsä ja saapunut oikeaan osoitteeseen? Voi olisipa se kuolema!
"Sisään! SISÄÄN!"
Miksei se tule sisään!? Tule nyt! Ovi on varmaan lukossa, hienoa... Miksi edes pidän sitä kiinni. Olisi jopa virkistävää tulla ryöstetyksi. Se vaaran huuma ja adrenaliinin virtaus voisi saada minut tuntemaan itseni eläväksi taas. Minua ei ole koskaan ammuttukkaan. Ryöstö olisi oiva tapa kokea sellainenkin eksoottinen tapahtuma. Ja saattaisin jopa nähdä mitä sisälläni on tämän seurauksena! Telkkarista en kyllä luopuisi edes kuolleen ruumiini yli. Hihi, nokkela vitsi, onneksi kävin lukion! Että ehkä ihan hyvä kun olen pitänyt ovea lukossa. Hyvä minä!<3
Ihmeellisintä mitä minulle on tapahtunut viimeisen 14 päivän aikana, on se, kun tipuin parvekkeeltani naapurin mersun päälle. Se oli kyllä hauskaa, ja omatuntonikin on puhdas koska tippuminen oli täys vahinko eikä mikää itsemurha tai sen semmoinen teineily. Juoksin olohuoneesta parvekkeelle pelotteleman varikset ja muut korpit pois vaatetelineeltäni. Ne saamarin linnut kärkkyivät minua, kuin mätänevää raatoa. Raakkuivat ja rääkyivät omahyväisesti. Saatan olla kuollut, mutta ainoa haju mitä eritän on Axen Chocolate. Yksi roskalintu kehtasi jopa kakkia ikkunaani. Eikä se ollut mikään vahinko! Otti vautia ja tähtäsi! Minä näin! Perkeleen terroristit.
Juoksin parvekkeelle niin kovaa kun pystyin, horjahidin matalan kaiteen yli ja tipuin neljännestä kerroksesta, hienolla kuperkeilalla, ilma ilkkuen korvieni pinnassa, kädet avuttomina lerpattaen, keskelle Mercedeksen kattoa ja siitä läpi.
"Riks, raks, poks ja mersut lyttyyn!" sano mummo kännissä kaahaten.
Tiedätkö sitä fiilistä kun avaa silmänsä ja huomaa, että alla on litistynyt luxusauto, muutama lasinsirpale ja rekisterikilpi jossa luukee PAT3? Tiedätkö? Se on hyvin apsurdi fiilis, varsinkin kun konkreettisesti pitää kädessään jotain niin tyhmää, kuin rekisterikilpi jossa lukee "PAT3". Naapurini on aivovamma.
Nousin auton päältä ja linkutin takaisin kotiin vähin äänin. Käveleminen oli hassua koska polveni oli vääntynyt taipumispisteensä yli. Polvilumpio oli noussut ainakin 10 senttiä ihoni alla ja jalkani narskui, kuin joku olisi murskannut natisevia pähkinöitä joka askeleella. Sääressäni oli ainakin kolme isoa pattia jotka liikkuivat kun jalalle laittoi painoa. Luut törröttivät ihon alla vähän miten sattui ja hankasivat välillä toisiinsa, sen tunsi. Otin sormiskeittini esiin, asetuin sohvalle löhöasentoon ja aloin skeitata juuri putkahtaneellaa skeittipuistolla. Luut liukuivat ja törröttivät, kun pienet renkaat viilettivät pitkin hiukan karvaista sääriramppia. Polven vääntyminen, väärään suuntaan, kruunasi skeittipuistoni totaalisesti. Seuraavaksi otin digiboxin kaukosäätimen ja aloin humautelle kohoumia. Kun paukautti toisen lyttyyn, toinen nousi. Se oli hyvin jännittävää. Siinä piti olla samalla tavalla skarppina, kuin myyrän hakkaus pelissä, jossa on tarkoitus nuijia koloista kurkkaavat myyrän päät. Lopuksi asetin skeittini yhden kohouman päälle ja latasin oikein kunnon pamauksen törröttävään luuhun. Skeitti lensi ainakin puolentoista metrin korkeuteen ja luu repi tiensä läpi pohkeen kudoksen ja ulos ihon läpi! Nauroin katketakseni ja meinasin tukehtua kieleeni! Jalan murskaamisesta ei ole koskaan irronnut näin paljon iloa<3 Se päivä oli hauska!

Onkohan hän vielä oven takana? Enkai ole vitkastellut liikaa?
"Kuolema älä mene! Kyllä minä tulen!"
Sydämeni pomppisi kurkussa tällä hetkellä, mikäli se vielä toimisi. Kylmä hiki on varmasti sallittua tässä tilanteessa. Kurkkaan ovisilmästä varmuuden vuoksi, jos vaikka näkisin valon reijän päässä. Ei ketään. Nyt ovi auki ja nopeasti! Mitä helvettiä tämä on? Ei ristin sielua. Rappu on tyhjä. Ei täällä ole muuta kuin tämä sanomalehti... Sanomalehti! On tämäkin uutta, vaikka kuolema oltaisiin otettu avosylein vastaan. Olisin voinut tarjota hänelle vaikka teetä.
No niinpä niin, etusivulla kerrotaan kouluammuskeluista. Joku ahdistunut sielu on taas leikkinyt Jumalaa. Toiset viedään ennen aikojaan ja toisia ei viedä vaikka hirttäytyisi. Selataan; Surevia haastatellaan, "Venäjä lupasi vetäytyä Georgiasta." HaH! Ne mihinkään lähde kun jenkit on sekoamispisteessä, "Talouskriisii" dollari riippu alempana kuin Tukiaisen tissit, lisää blaablaata, urheilua, yksityiset! Mitä ihmettä? Seuranhakuilmoitus on ympyröity punaisella? Ja täällä välissä on kirje. Tuoksuu hyvältä. Tuoksuu naiselta. Tai voi se olla mieskin joka käyttää naisten hajusteita. Kaunista käsialaa.
"Rakas Marcus..."
Hei, se olen minä! Hyvä minä!<3
"Rakas Marcus,
Syrämmein mun, sun luokses huokaa. Oon sua kauemmin katsellut, en pelkaa ma sun koulemaa..."
MITÄH!? Miten helvetissä se tietää, että olen kuollut? Korjaus: Miten himputissa se tietää, että olen kuollut?. Olosuhteet huomioon ottean, voisin vähentää ala-maailman ja sen johtajan nimen hokemista. Ei pidä antaa väärää kuvaa itsestään. "Vittu" on hyvä sana, se ei liity mitenkään ikuiseen tuskaan tai kärsimykseen, ellei tietysti ole herpes... Minua pelottaa!

[ Mitä Pate ajatteli hajonneesta mersustaan? Onko lapsellista leikkiä sormiskeitillä? Kuka on tämä mysteerikirjeen lähettäjä? Meneekö dollarilla tosiaan noin huonosti? Tämä ja paljon muuta, seuraavassa jaksossa! ]

*JATKUU...*

KIITOS KOMMENTISTA!

~Tomorrow Never Dies~
http://www.youtube.com/watch?v=TLJPeOIWYCw&fmt=18
Osa2 Chike&beid=20498015&action=showcomments#blogcomments

Heräsin taas kuolleena. Tämä alkaa jo ärsyttämään. Tiedän eläneeni useammin kuin kerran, mutta tämä alkaa olla jo liikaa. Olen kuollut aivan liian monta kertaa tämän ollakseen enää hauskaa. Olen valmis lopettamaan kuolemisen tässä elämässä. Eilen menin toiviekkaana nukkumaan. Ajattelin: "Ehkä tänään!", mutta herätessäni olin taas kuollut. En edelleen, vaan taas. En nähnyt yöllä unia, mutta kun avasin silmäni, elämä vilahti silmieni edestä, taas. Se on ollut jokseenkin epämiellyttävä tapa aloittaa viimeiset 14 aamua. Olen nähnyt elämäni niin monta kertaa, että oisaisin kertoa sen takaperin, käsilläni seisten ja jonglööraten pirajoilla samaan aikaan. Olen varmasti ainoa jonka syntymisen muistaminen häiritsee aamiaisen syömistä. Toisaalta en ole tavannut ketään muuta joka olisi kuollut 14 kertaa. Ihan tosissaan kuitenkin, miksi letut tuovat aina syntymäni mieleen? En halua muistella veristä itseäni puskevan ulos äidistäni ja hysteeristä isääni järkyttävässä viher-kelta raidallisessa poolopaidassa, hiukset sliipattuina ja jättimäiset silmälasit päässä. Äidin eläimelliset huudot ja isän kauhea tyylitaju eivät lisää ruokahaluani. Alan vähitellen jopa inhota aamiaisia, ennen rakastin niitä, mutta tämä kuolemis homma on vienyt siitä kaiken maun. Eihän kuollut oikeasti ruokaa tarvitse, se on vain jäänyt tavaksi. Mustikkakiisseli maistuu mustikkakiiseliltä, se ei vaan täytä. En minä ruuasta oikeasti murehdi. Syön mitä mielessäni kehitän. On tässä se nokkela puoli, että sisäelimeni eivät ainakaan kuole nälkään. En ole edes varma onko minulla niitä. En ole koskaan katsonut, en ole ollut varma miten. Voisin tehdä reijän veitsellä ja kurkistaa, mutta jos en saa reikää peitettyä millään olisi harmillista kulkea ympäriinsä aukko kyljessä. Vaikka olenkin kuollut, välitän silti ulkonäöstäni ja siitä, että elämäni ja kroppani pysyy edes vähän kasassa. Tai siis, että kuolemani pysyy kasassa. Miksikä tätä nyt kutsuisi... Kuolelämäksi?

Tiskaan yleensä aamiasien astiat kun olen päässyt kahdeksanteen syntymäpäivääni. Voisin tietenkin jättää tiskaamatta, olenhan huomenna, mitä luultavammin, taas kuollut, mutta tiskaaminen tekee kuolelämästäni kotoisempaa. - Se kun sain kakkua naamalleni hymyilyttää aina. Puhalsin hienosti kaikki kahdeksan kynttilääkin sammuksiin! - En tiedä miten elämänsä katsomista pitäisi kuvailla. Sanonko, että muistelen elämääni vai sitä, että näen sen edessäni. Kun sen on nähnyt näin monta kertaa on oppinut säätelemään kuinka paljon siihen kiinnittää huomiota. Sitä voisi kuvailla television katsomiseksi samalla kun lukee kirjaa. Ei telkkaria oikeasti tarvitse katsoa, mutta tietää silti suunnilleen mitä sen ruudulla tapahtuu. Sellaista se on elämänkin kanssa. Se rullaa kokoajan eteenpäin, mutta siihen ei aina jaksa kiinnittää koko huomiotaan. Yritän aina ohittaa sen kohdan kun isken varpaani terävään kiveen ja sukkani melkein räjähtää verenpaljoudesta. Inhoan verta. Huudan pihallanikin niin maan perusteellisesti, että kuulen selkää riipivän huutoni joka kerta. Ystäväni, Miron, äiti ohjasi minut sisään ja ehti laittaa laastarin ennenkuin vanhempani tulivat paikalle. Hän kumartui katsomaan isovarvastani ja geopoliittisen sijaintini ansiosta (tuolin päältä) pystyin nauliinnuttamaan silmäni hänen runsaisiin rintoihin jotka pullottivat sinikukallisen kesämekon kaula-aukosta. Ne hytkyivät hänen laittaessaan laastaria ja vaikuttivat aivan siltä, kuin ne olisivat puhuneet minulle. En tietenkään tiedä mitä asiaa heillä oli, en puhu tissiä. Sitäpäitsi, ne puhuivat erittäin hiljaa. Miron äiti oli aika kuuma silloin. Kuulin että hän on hiljattain eronnut. Hän tarvitsisi varmasti jonkun tukea ja läheisyyttä juuri nyt. Millaisistakohan miehistä hän pitää? Toisaalta olivat hänen kriteerinsä kuinka alhaalla tahansa, minä en niistä täyttäisi yhtäkään. Hän ei varmaan harrasta kuolleita.
Nyt siirryn elämässäni kolmannelle luokalle, joka tarkoittaa sitä, että on aika katsoa aamun televisio annos. On vähän tylsää herätä aina samaan päivään koska televisiokaan ei lähetä mitään uutta, mutta onneksi minulla on taivaskanavat! Voin selailla kanavia joita en ole vielä tähän aikaan katsellut. Ah, kalastusta! Ja vielä Canadassa! Kyllä on kanavapaketti hintansa värtti. Siikaa tulee kuin hatusta vetäis.
Ovikello soi.
"Sisään?"
Eikun odota! Ei minun oveeni kolmenatoista aikaisempana aamuna ole pimpotettu. Mitä tämä on? Onko viikatemies vihdoin korjannut GPS:nsä ja saapunut oikeaan osoitteeseen? Voi olisipa se kuolema!
"Sisään! SISÄÄN!"

[ Onko "kuolelämä" oikesti sana? Voiko oven takana todellakin olla viikatemies? Vai jotain hirveämpää, niin kuin Jehovantodistaja? Kuinka suuret ovat Miron äidin tissit? Tämä ja paljon muuta, seuraavassa jaksossa! ]

*JATKUU...*
Osa2 Chike&beid=20498015

KIITOS KOMMENTISTA!