IRC-Galleria

Tänään on alkanut purkaantumaan keskiviikon aiheuttama euforia ja on ollut pakko hehkuttaa sinne tänne. Tämän kevyesti nirvanankin ylittävän autuuden aiheutti Dream Theaterin ja Symphony X:n yhteiskonsertti Helsingissä ja voin sanoa, että siinä illassa oli jotain niin sanoinkuvailemattoman suurta ja upeaa suomalaiselle ko. genren ystävälle, ettei tässä maassa toiste niin ainutlaatuista iltaa tulle.

Sanomattakin selvää, että olen aivan pirun ylpeä, kun sain olla osana todistamassa jotain niin uskomattoman suurta hetkeä. Koko asiaa on vieläkin vaikea käsittää. Käsittää, että miten uskomattomassa tilanteessa sitä onkaan taas oltu! Pikku hiljaa iltaa edeltänyt jännitys ja itse tapahtuman aiheuttama ekstaasi alkavat purkautua ja alkaa kenties käsittämään koko asian.

Molempia yhtyeitä on täysin turhanpäiväistä kuvailla tai arvioida, koska ihmiskunnan sanavarasto ei tunne sellaisia ilmaisuita, joilla yhtyeitä saisi kylliksi ylistettyä. Kaikki ylisanat, joita suomenkin kielestä löytyy ovat aivan liian mietoja määrittelemään, kuinka uskomattoman loistavia molemmat yhtyeet ja etenkin niiden soittajat ovat. Saatana, olen nähny Mike Romeon livenä tiluttelemassa. Ei helvetti...monivuotinen unelma on nyt toteutunut. Ainoana miinuksena on heidän setin valitettan lyhyt kesto (35min). :( Ilmeisesti S X on etenkin jenkeissä sen verran tasoltaan Uniteatteria jäljessä, että heille kelpaa noin selkeä lämppärin paikka isolle ja mahtavalle.

Että semmoista! Tämä päivä on mennyt tapittaessa Dream Theaterin Live-DVD:itä ja katsellessa intter webistä erinäisiltä foorumeilta muiden paikalle tuota käsittämättömän suurta ja ihmiskunnan historiaan piirtyvää hetkeä todistamassa olleiden ihmisten fiiliksiä keikasta! DT:n 05-vuoden setti oli kenties tämänvuotista tujumpi ja minulle kokonaisuutena parempi (vaikka tänä vuonna kolmantena kappaleena kuultu Blind Faith, samoin kuin sitä edeltänyt Strange Deja Vu ja setistä löytyneet Lines in the Sand, Take the Time ja pätkät Trial of Tearsista sekä Octavariumista olivat takeita usealle perättäiselle orgasmille) oli ilta nimenomaan noiden kahden suuren läsnäolon vuoksi niin kertakaikkisen ikimuistoinen ja erinomaisen loistelias.

Muhonen out.