IRC-Galleria

Istun täs mun huoneen lattialla ipanoitten kans. Nella ettii sydäntarroja et se vois liimata niitä mun lipaston kylkeen. Matias penkoo niitä laatikoita ja ettii jotain jännää.
Tykkään kyllä noista kahesta ihan älyttömästi.
Joskus meinaa väsyttää toi jatkuva kysely kun lapset osaa kysyä niin ihmeellisiä asioita, että itelle ei juolahtais ees mieleen.
Ja nyt pengotaan taas kerran mun muistolaatikkoa.

Oli eilen harvinaisen ihanaa taas pitkästä aikaa nauhottaa biisiä. Ei tosin ollu oma biisi, mutta lopputulos oli aika hieno, vaikka ite sanonki.
Ja iskä kävi hämmästyneen näkösenä sanomassa että kyllä laulan hyvin, ku kuuntelin sitä biisiä.
En kyllä saanu sitä biisiä pihalle koneesta ku Sonarilla on joku onkelma. Cubasen kanssa oli justiin sama ongelma, ja vielä eri tietokoneella.
Satu oli kans nauhottanu oman tekemänsä biisin, ja se lähetti sen mulle. Olin melkeen järkyttyny siitä, miten hyvältä se kuulosti.
Vaikka se nauhotus oli huonon laatunen, itte biisi oli aivan mahtava.

Niinjoo, sain eilen aikaseks ihan vitunmoisen haloon ku menin törkeästi ottamaan yhen kissanruokapurkin ja syöttämään sen Simpalle.
Armas äitipuoli näytti vähän siltä ku olis saanu metrisen halon perseeseen, ja kysy kauhistuneena että:
-Syötikko sä sen Simpalle?! Minä oon sen maksanu!
Ja sit tilanne lopulta päättyi siihen, että iskä laitto mulle satasen tilille.
Minni wins again.

Vähän vaikea keskittyä kirjottamiseen ku ipanat huutaa mikkiin tuossa vieressä.

Vähän ärsyttää ku en oikeen tiiä, onko mulla ny viikonloppuna treffit vaiko ei. Ex-kihlattuni otti viikko sitten yhteyttä, lakkas vastaamasta viesteihin ja sit oltiinki taas puheväleissä.
Ihmiset on väliin niin vitun vaikeita että sitä ei oikeen taho jaksaa.
Elämä on muutenki välillä niin vitun monimutkaista että tuntuu että tulee hulluks.
Tai siis entistä hullummaks.

Tein eilen pitkästä aikaa ton tunnelukkotestin. Sain täydet pisteet yhtä lukuunottamatta kaikista niistä tunnelukoista. Eli siis ne kaikki muut oli mulla erittäin vahvana.
Joskus ku tekee noita testejä ja lukee vanhoja diagnoosejaan, niin tuntuu aika hämmästyttävältä että pystyn käymään töissä ja niin poispäin.

Keskusteltiin äsken Matiaksen kanssa siitä, miten ihminen haudataan, ja että miksei niitä luita saa kaivaa ylös sieltä. Pinnistin aivoni äärimmilleen ku koitin selittää asian ymmärrettävästi.

Outoa, oon nukkunu ihan hyvin vaikken oo moneen päivään ottanu unilääkettä. Harkitsin sen lopettamista kokonaan, mutta kyllä mä ny kuitenki taidan sitä hakea tänään.

Matsu sano että: -Olli on kova paskuletku!

Vois mennä syömään.

Heräsin tänään ihan vitun oudoissa fiiliksissä. Venlafaxin jäänyt kahtena päivänä ottamatta ja pää tuntuu jotenkin puutuneelta ja kaukaiselta.
Aina kun liikahtaa, tulee sellanen sykähtelevä huimaus. Hikoiluttaa aika häijysti.

Istun keittiössä juomassa aamukahveja, tuli vähän kiirus kun mulla ei oo itellä maitoa, ja justiin ku olin laittamassa luomumaitoa kahviini, katoin ikkunasta että äitipuoli tuli ruokatunnille.
Se on kyllä aika jännä, että me ei enää ees moikata toisiamme, ainoa keskustelu koostuu siitä kun se valittaa mulle jostain, ja mä puolustaudun.
Nyt se koluuttelee tuossa roskista aika merkitsevästi.
Päivän keskustelun avaus:
-Pese sitte noi nuudelin jämät.
-Mmh.

Oikeastaan tämä puhumattomuus on ihan mukavaa, ei mulla ainakaan oo sille enää mitään sanottavaa.
Fyysisestä paskasta olosta huolimatta on ollu oikeastaan ihan mukava päivän alku. Näin jännää unta ja jatkoin sitä vielä hereillä, mielikuvitusleikkinä.
Ärsyttää kyllä olla näin perse auki.
Meinasin paistaa viimeset kananmunani, mutta ne oli pilalla. Ja uusiin ei oo varaa.
Olisin syöny nuudeleita, mutta noi Pirkka-merkkiset oli niin järkyttävää paskaa että jätin sikseen.
Ehkä en oo vielä riittävän nälissäni. No, onneks mulla on vielä riisiä.
Ja mama-nuudeleita.
Ainoat varsinaiset ongelmat on koiranruoka, maito ja tupakki.
Hävettää kyllä aina pummia rahaa muilta. Olis ehkä niinkun heaven ettei tarttis enää ikään tehä sitä.
Jotenki ihan vitun nöyryyttävää olla näin riippuvainen kaikista.
Jaah, jos sitä menis tupakille.

Kyllä voi olla taas mielenkiintoista tämä kotirouvan arki. Pitäis löytää resepti, työkkärin lappu ja työliivi joka pitäisi olla palautettuna jo. Olisi pitänyt olla jo kuukausi sitten. Perkele. Miten kaikki voi mennä näin hienosti hukkaan?
Taitaa johtua muutosta, tuntuu ettei löydä yhtään mitään ja osa tavaroista, varsinkin pienemmistä, voi olla vielä Aronkylässä ja vittusaatanaperkele. Ei ahdista, ei. Jos ei tänään ala löytymään, niin ajelen huomenna Aronkylään ja ettin sielläkin niin kauan että nuppi savuaa.

Ja sitten naapurilta tuli nimetön lappu jossa ystävällisesti kehoitettiin laittamaan ulompi takaovi kiinni ettei lämpö karkaa, ovi kun on ollut vaan haan,ha-an, miten vittu se kirjotetaan, varassa. No ei se mitään, ihan hyvä pointti mutta lievää kyyläystä. Miten sen muka edes näkee kun se on vaan lievästi raollaan...
No, korjasin tämän asiankohdan.
Ja sitten toinen nootti tuli koirankusetuksesta. Että ei saisi kusettaa porraspielessä. No, ihan hyvä pointti tuokin, mutta kun en vielä keksinyt että miten vitussa estän sitä koiraa nostamasta jalkaa joka nurkassa. Se kun tekee sen aika huomaamatta. Well, oppia ikä kaikki, I guess.
Korjasin tämänkin asiankohdan parhaan taitoni mukaan.
Naapurilla oli sinänsä ihan asiaa ja kirje oli asiallinen ja ystävällinen(alkoi sanoilla ' Rakkaat Lapset'), mutta kun vituttaa nyt muuten vaan niin vitutti tuokin. En toki halua olla naapureiden kanssa pahoissa väleissä ja yritän sopeutua naapuruston meininkiin, mutta sen kerran kun seinänaapuri valittaa tupakoinnista takapihalla, revin kyllä perseeni. Koska etupihalta siirryimme pois että tupakan haju ei häiritsisi rouvaa.
No, näkee tuonkin.

Parasta tässä reseptin hukkumisessa on ehdottomasti se, että unilääkkeet on totaalisen finito ja ilman niitä en juurikaan nuku -viime yökin oli aika karseaa pyörimistä vuoroin sängyssä ja vuoroin lattialla.

Ja minkä vitun takia posti tulee niin myöhään? Oon koko viikon oottanu valokuviani, mutta ei vaan kuulu. Ja eilen ei tullu Aku Ankkaa eikä ees Simpsoneita telkkarista.

Mutta.

Bongasin tuossa aamusella yhden näyttelijän jota fanitin joskus ihan innolla. Telkkarista tuli sarja nimeltään Mercy Peak jotain. Ja siinä oli se tyyppi jonka nimeä en muista, mutta joka näytteli Haldiria Sormusten Herroissa. On se vaan cool. Täytyy toivoa että tuo sarja on julkaistu DVD:llä koska inhoan aikatauluja television katselemisessa.

Jaa, no, vitutuskäyrä laski sen verran että voisin ehkä jatkaa etsintöjä.

Ja yleistä paskaa fiilistä. On niin jotenkin kankea ja tukkoinen olo kun heräsin pitkästä aikaa 'aikaisin' eli kasilta ja torkahtelin puoli kymmeneen.

On jotenkin mukava kuunnella kun pyykkikone pyörii, kun tuo pyykkihuolto on pitkään ollu niin hankalaa kun ensin piti aina kysyä että voinko laittaa pyykkiä ja kytätä meinaako joku muu pyykätä, ja sitten tilanne muuttui sikäli mukavaksi että joutui ajaa Aronkylään asti pyykkäämään ja kehittää epätoivoisesti jotain tekemistä siksi aikaa kun kone pyöri. No, nytpä pystyn olemaan netissä, hah.

Vähän tihkas nousta tänään lämpösestä sängystä ja lähteä pihalle harjoittamaan persejäässätupakointia. Oli siis pakko, joo.

Ei yhtään huvittais lähteä yhtään mihinkään koskapa väsyttää, mutta se on nyt(ihan kohta)pakko.

Jotenkin tuntuu nykyään että kahvikaan ei oikeen piristä, lähinnä päinvastoin, alkaa aina nukuttaa kun juo aamukahveja. Tai no, maha siinä kyllä herää mutta pää ei, jaloista nyt puhumattakaan. Mun jalat tuntuu muutenkin nukkuvan noin puoli tuntia pitempään ku minä. Epäreilua.

Jaa-a, kait sitä pitää sammuttaa kones ja lähteä seikkailemaan.

Huoh. On kylmä ja väsyttää ja vituttaa. Se on kyllä kumma että hellyydenkipeys iskee aina sillon ku mies on jossain hevon kuusessa ja sillä kestää vielä ties miten kauan tulla tänne.

Pitäs laittaa vähän pyykkejä ja käydä suihkussa ja...käydä kylällä.
Jos nyt jaksais.

Panikoin aamulla kun katoin kalenterista että 11 päivä maanantaina kello 09:15 on aika työkkäriin, soitin pomolle asiasta, menin työkkäriin ja sain kuulla että se aika on peruttu, ja sain uuden ajan johonki joulukuulle. Yeah. En oikeen tiedä mitä ne nyt meinas.

Pitääköhän sitä mennä Lidliin ja ostaa suklaata jos vähän piristyis. Ei muutes paha idea.

On taas niin totaalisen paska fiilis että en oikein tiedä miten päin olisin. Loppuviikosta onnistuin taas kössimään niin että pelkäsin että tuo yks heittää mut pihalle. Syytä olis kyllä ollu.

Pitäis varmaan mennä nukkumaan kun väsyttää niin saatanasti, mutta en oikeen usko pystyväni nukahtamaan kun ahdistaa niin vitusti.

Juup.

Miten musta tuntuu taas että oon jotenkin oksettava ihminen kun kukaan ei tunnu haluavan viettää aikaa mun kanssani. Kaikilla on aina kummasti niin vitun kiire ja paljon tekemistä ja aina joku muu jonka kanssa mennä johonkin ja tehdä asioita.

Oon vaan jotenkin niin vitun yksinäinen.

Joo mitä paskaa taas, mulla on menkat ja oon vitun kipeä ja haluan syliin mutta kun ei joku aio edes huomata mua.

Vituttaa olla näin kyvytön hankkimaan ystäviä, mutta siis tunnen oloni erittäin yksinäiseksi, ja...auton ovi kolahti, kuuntelen korvat höröllä.

Olin vaan kahteen asti töissä ja siitä asti oonkin venannu Ramia ja nyt alkaa jo hiukan vituttaa. Ei oikeen telkkariakaan jaksais kattoa koko päivää.

No nyt se tuli. Huoh. Minä.

Outoa olla hereillä tähän aikaan. Ja ihme että ylipäätään pääsin sängystä ylös. Heräilin tosin vähän väliä joskus neljän ja viiden välillä. Jonkinsorttista hermostuneisuutta siis lienee ilmassa vaikka se ei muuten ilmenekään.

Oli kyllä melkoinen shokki mennä heti herättyäni pihalle tupakille ilman kenkiä ja tajuta seisovani jääkerroksen päällä. Oli hiukka viileät tunnelmat, ja aika äkkiä sainkin ne kengät jalkaani.

Vähän hirvittää miten auto lähtee käyntiin kun on ollu pakkasta. Hmm.