IRC-Galleria

Nostin sen pieneen laatikkoon, jäykän kylmän pienen ruumiin. Silittelin sen pehmeää turkkia itkien ja mielessäni sanoin sille, että nyt sun on parempi olla. Peittelin ruumiin pehmeään huopaan, suljin laatikon.

Lapion kanssa raahustin metsään. Sisko ja äiti mukanani. Pitelin laatikkoa sylissäni, kun äiti kaivoi kuoppaa. Oli pakko vielä avata se laatikko. Siirsin hieman huopaa mihin rakkaani oli kääritty. Sieltä se pilkisti. Pieni vaaleanruskea rakkaus. Turkki niin pehmeä ja sileä, ruumis niin eloton ja kylmä. Silitin sitä ja kuiskasin: "Älä pelkää, sinun on nyt parempi. Rakastan sinua". ja laskin laatikon kuoppaan "Hei hei Kuisma".

Ikuiset muistot se jätti, tassunjäljet jotka eivät koskaan lähde pois sydämestäni. Ikävän jätti, aukon sydämeen.

Oon itkeny koko päivän. Muistellu vain pientä kääröä. Ehittiin tuntea vasta kuukausi, mutta voi kuinka rakastinkaan. Niin täysillä kuin vaan voi. Minun oma lapsi. On nyt poissa luotani. On nyt paremmassa paikassa.

Älä pelkää Kuisma pieni. <3
Minä käyn sinua katsomassa haudallasi ja muistan sinut sellaisena mitä olit, minun lyhytkestoinen onni, maailman ihanin orava jota kukaan ei koskaan voi korvata. Ikävä on kova ja sydän rikki.

En huomattavastikkaan osaa kirjoittaa, mutta kirjotin nyt mitä mieleen tuli. En osaa sanoa muuta..

</3