IRC-Galleria

Crylove

Crylove

ei käy täällä usein

Uusimmat blogimerkinnät

LääketeollisuusMaanantai 12.03.2007 11:26

Suomi on erikoislaatuinen maa lääkkeillä hoidon suhteen. Lääkärit tekevät koktaileja kuin baarissa ikään, eikä muusta avusta ole kysymystäkään. Rahat ja resurssit eivät riitä. Ymmärtäähän sen, sanovat päättäjät, mutta entäpä saatanallisissa tuskissa kierivä potilas? Vain otettu lääke auttaa, niinpä niin. Liika lääke on taas pahasta, mutta kyse on vain rahasta. Miksi pitää tehdä ihmisistä lääkkeillä eläviä koneita? Resurssien puute kuulostaa huonolta selitykseltä, jos sen rinnastaa faktaan, eurooppalaisesta lääkemafiasta tienaamassa miljoonia euroja suomalaisilla lääkäreillä päivittäin. Kysymyshän on vain lääkäreistä, sillä potilaat eivät saa kalliita reseptilääkkeitä apteekista ilman reseptiä. Lääkemarkkinat eivät hyödy potilaista, vaan lääkäreistä. Heille maksamamme raha ei tee työtä keskuudessamme.

Missä on suomalaisen terveydenhuollon inhimillisyys ja ihmisläheisyys? En näe sitä yhdelläkään vastaanotolla. Lääkärit ovat yleensä kylmiä, etäisiä ja kyllästyneitä, he suoltavat tablettia niin kuin kokisautomaatit virvoitusjuomaa ja yleisimpänä vastauksena saat kohoteltavia olkapäitä ja poliitikkomaisia kiertelyjä, vastuunpakoilua ja pelkuruutta. "Lääkärikin on vain ihminen." Lausahdus ei mene läpi ihmisellä jolla on tuskia. Vastuunpakoilua ei voi suvaita missään ammatissa.

Lääkäri on vannonut valan hoitaa ihmistä niin hyvin kuin kykenee, olla jättämättä ihmistä heitteille ja edistämään elämää. Valaa ei tarvitse ääneen lausua, se on itsestäänselvyys. Tarkastellaanpa "edistetään elämää" kohtaa. Kuinka elämää edistävää on se, että pienimmässäkin ongelmassa lykätään lääkkeet kouraan ja katkaistaan kaikki ennaltaehkäisyn keinot? Ihminen leimataan heti sairaaksi ja oravanpyörä on valmis.

Otetaan esimerkkinä mielenterveysongelmat. Monet ihmiset kärsivät lievistä mielenterveys vaikeuksista, joiden ratkaisuna olisi intensiivinen lyhyt kognitiivinen yhdistetty yksilöllinen ja ryhmäterapia. Tiedän tämän tuottavan tulosta, sillä olen sen naapurimaassamme kokenut itse. Sen sijaan suomessa hoitoon hakeutuessaan he saavat siihen lääkkeitä nieltäväksi. Psykiatrit eivät kirjoita lausuntoja terapiaan ja jos kirjoittavatkin, niin kela ei hyväksy lausuntoja terapiaa hakevista ihmisistä, jotka eivät niele lääkkeitä, heistä pitää ensiksi tekemällä tehdä sairaita ja vasta sitten aukko terapiaan lohkeaa. Tämähän suomessa onnistuu loistavasti. Kun terapiaa ei kirjoiteta se jää saamatta ja paatuneet asiat jäävät käsittelemättä. Ne pidetään aisoissa lääkkeellä. Ne ovat kuin kävelykeppi, johon nojaudutaan. Lääke rakentaa aivoihimme illuusion turvallisuudesta. Toiveen siitä, että aivomme unohtaisi.

Yhteiskunta pakottaa käyttämään laillisia huumeita ja markkinatalous kukkii.

Happamia sanoi kettu.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.