IRC-Galleria

Kyllä se lapset on vaan niin, että ei elämästä selviä hengissä ilman, että niskaan sataa vähintään neljänkymmenen ihmisten jätökset kovalla paineella. Siitä olenkin ajatellut tänään puhua tässä pienessä ja likaisessa studiossani, jossa yksin pyöritän ihan helkkarin kaikkea alusta loppuun ja silloinkin, vaikka e ketään muuta olisi enää tätä minun kanssani tekemässä puukko kivistää selkää. Se meinaan sattuu niin maan perkelesti kun teräksinen hieman ruosteinen terävä ja ohut esine törröttää seljässä kun nojaa illlalla saunassa seinään ja rentoutuvan huokauksen sijaan huulilta lipsahtaa muutama litra verta syliin ja sinä sitä taas on pesemistä. Tuo veri näes ei niin vaan lähdekkään vaan sitä joutuu hinkkaamaan ihan urakalla lauteista, jotka haisee paskalta kun on tullut päästettyä siinä samassa hätäkässä märkä ripuli, joka on valunut lauteiden välistä lattialle entisten joukkoon. Ja kyllä se saunan peseminenkin tietysti hyvää tekisi, jos lauteet olis jollakin muulla kiinnitettyjä kuin muutamalla kaljatölkin klipsillä, jotka ei kestä saippuaa ollenkaa vaa lipsahtaa aina alta pois kun niitä yrittää kuurata. No sittenhä vaan sairaalaan ja muiden idioottien ja itsensätelojien sekaan sinne hillumaan. Olisi sekin vielä ihan siedettävää, jollaei siellä ilmassa leijuisi se vitun kurttuisten mummojen aivan käsittämätön lemu. Se lemu viestii suoraan siitä, että kenen ruumis on alkanut maatumana jo ennen hautaamista. Ja sitten ne hoitsut. Hyvännäköisiä pitkäsääriähänne, mutta annas olla kun tulee sinun vuorosi niin johon se huomenna eläkkeelle jäävä puolikuollut hirmulisko tulee hoitamaan sinut kuntoon ja voisi vittujakaan välittää 'sattuuko tämä nyt vähän' vai ei. No epä siinä muuten mitään, mutta kun mummeli on ängetty yhtä tiukkoihin vaatteisiin kuin 100kg laihemmat hoitajattaret on näky kaikkea muuta kuin silmiä mukaileva. Kun sieltä sitten pääsee lopulta pois ja jokapaikkaa sattuu aikaisempaa enemmän, sitä ihmettelee mikä hemmetin tarkotus omalla elämällä loppujen lopuksi on?
Täällä sitä paiskitaan töitä yötä päivää, nälässä ja kurjuudessa apua tai lohtua saamatta.

Kyllä se vaan niin on lapset, että ihan turhaan te siellä koulun penkeillä housujanne kulutatte. Painukaa vaan pitämään hauskaa ja ottakaa malia niistä joilla tuntuu aina olevan kivempaa kuin teillä. Ne paskapuhet siitä, että "Kyllä sulla sitten menee hyvin kun olet opiskellut ja nuo ruojat kärsii kun eivät ole" pitää jättää ihan omaan arvoonsa. Maailma ei vaan ole reilu, ja jos käy flaksi se käy, opiskeluista huolimatta. Ja minulle hitto soikoon ei todella ole käynyt vaikka kaikista ainesta kirjoitin L:n. Olen perus duunari, teen mitä sattuu ja vaikka olisi yliopistonkin paperit taskussa ei huolita minnekkkään, kun 30-vuotiaat, housuunsa paskovat vievät ulkonäöllään paikat sinun edestäsi. Että kuulkaa ja ottakaa opiksi lapset, opiskelu ei kannata ellei halua myöhemmin istua yksiösään miettimässä mitä vittua sitä onkaan tullut tehtyä ja minkä takia.
Kasvatus ja sosiaalitoimistojen sontapuheet siitä, että kuinka nuorista pitää saada hienoja kansalaisia ja kuinka heidän tulevaisuuttaan ajatellaan ovat niin kaukaa haettua moskaa kuin voi vaan olla. Omaan pussiinsa ne haluavat enemmän rahaa, ei niitä kiinnosta kuinka hyvin tosiasiassa pärjäät. Ovathan ne minullekkin soitelleen ja kyselleet tarvitsenko avustusta, että saisin kolmannen huonekkalun kotini, mutta vähinten minä kaipaan jotakin helvetin sosiaalitanttojen sääliä joiden kaikki parhaat puolet valui sen hirviön reiästä ulos, jota ne kutsuvat äidiksi, ja kuivui lakanaan.


ps. toivottavasti kukaan ei pahastu tekstistä, sen on vaan random kirjoitelma ei sen kummempaa.