IRC-Galleria

Pengoin tavaroita ja löysin vanhoja kirjoituksia ajoilta jolloin ei ehkä ollut niin hyvät, mut kirjotukset vaikka surullisia niin mulle vaihe mun elämässä enkä halua unohtaa niitä. Lukemalla muistaa aina miten hyvin kaikki on nyt. halusin tallentaa nyt ne tänne ettei ne ikinä unohtuisi vaikka kirja tuhoutuisikin.

Muistuttaisin siis että nämä kirjoitukset ovat noin kuusivuotta vanhoja ja kenen sydän nyt ei olisi joskus särkynyt.

21.07.01 Argenttina, Buenos Aires

Mä menetän hallintani, mä menetän järkeni. Toivon, että joku kertoisi mun olevan kunnossa. Mikään ei ole hyvin, mikään ei ole kunnossa. Siitä on aikaa kun näin sinut.Siitä on aikaa kun pystyin seisomaan omin jaloin. Siitä on aikaa kun sanoin rakastavani itseäni. Siitä on aikaa, mutta kaikki tuntuu häviävän, kun olen kanssasi. Kaikki se laita se katoamaan!

Siitä on aikaa kun katsoin itseäni silmiin. Siitä on aikaa kun pyysin anteeksi! Siitä on aikaa mutta silti muistan kuinka hyvältä hän maistui. en voi syyttää isääni kaikki tulee sisältäni. siitä on aikaa, mutta silti odotan että kaikki muuttuu hyväksi ja mieleni on selvä. Kaikki kaatuu niskaan, en kestä enään. Mä olen tuntenut näin ennenkin, sen pelon sisälläni. se kasvaa. En tiedä mitä tehdä.

Nämä ovat tunteeni, joita en voi jakaa kenenkään kanssa ja se satuttaa mua. Olen niin eksynyt ja yksin tässä uudessa mailmassa, sisälläni kaikki ne samat vanhat kysymykset joihin en saa vastausta. Miksi ei mikään paha häviä pois? Oon täynnä tätä kaikkee. Olen niin täynnä muiden säälii, täynnä nälkää, täynnä muiden polttavia katseita kun kävelen kadulla. Niin täynnä kun hän luulee omistavansa mut. Ehkä jokupäivä mä oon niinkuin muut ja mulla ei ole omia ajatuksia.

Haluan olla jossain muualla, jossa kaikki seuraa vain omia unelmiaan ja antaa mun olla rauhassa. Mä huudan apua ja silloin kukaan ei kuule. Miten kukaan ei huomaa? Mä en ole kunnossa! Mulla on pahaolo sekä sisällä että ulkona. Mä kärsin ja kukaan ei huomaa.

Kaikki oli hyvin enne kuin hän astui mun elämään. Sitä ennen mä en rakastanut ketään enkä mitään. Mä olin kokonainen ihminen pikku slut joka ei päästänyt sisälleen mitään.

Mä haluan juosta karkuun, enkä koskaan sanoa hyvästejä. Haluan tietää kaikki vastaukset, enkä kysyä miksi. Haluan tietää totuuden, en enää valheita. Opetus jonka annoit satutti. Kaikki kituu yllä särkyneen sydämmen, luottamuksen jonka lopulta särjit. Kaikki kysymykset ylläni. Rikos, jokainen osoittaa minuun. Olen syyllinen vain tunteisiin joita en hallitse. Mä pelkään ja suurin pelkoni on tietämättömyys.

Kasvot edessäni. Kasvot joita pidän kasissäni, kasvot jotka vahtivat mua. Kasvot, jotka nauttien katsovat kun jälleen itken itseni uneen. Kasvot, jotka nauravat kun muhun sattuu.
Mun aurinko on laskeutunut ja jättänyt jälkeensä vain tuskan. Tuska, joka syö mut elävältä.
Jokakerta kun tunnen tuskaa, tunnen miten se nakertaa minusta palasen. Kaikki on vain askel lähemmäs kuolemaa.Pitikö lipun jäädä puolitankoon?

Kaikki tunteet ja ajatukset kuohuu mun sisälläni, se sattuu. Sanat eivät enää merkitse mitään. Niissä ei ole enää järke. Voisimpa paetä tätä, mutta se otti minut haltuuni.Jos en vain olisi peittänyt kasvojani valolta. Mutta peitin ja nyt elämäni, minä, olen särkynyt. Kaikki tämä kipu kiduttaa minua. Mitä tein ansaitakseni tämän? Nyt se on ainut mitä on jäljellä. Syy olla ja elää. Tuska on syy kipu on mitä hengitän.

En löydä enää ulos. Olen pudonnut pohjattomaan kuiluun, eikä ole ketäänn heittämässä mulle köyttä. En pääse enää ulos. Kukaa ei voi enää auttaa minua.

Se alkaa yhdellä, yhdellä asialla.En tiedä miksi. Ei ole merkitystä kuinka lujaa yritän. Tiedän vain että aika on arvokas asia. Älä anna sen lentää ulos ikkunasta. Lasku on alkanut kohti loppua. Kello tikittää , kuin pommi sisälläni valmiina räjähtämään. Niin ei toden tuntuista , mutta silti totta.

Yritän pitää kiinni, mutta se luisuu käsistäni. Yritin niin lujaa ja pääsin kauemmaksi kuin uskoinkaan, mutta lopulta sillä ei ollut mitään merkitystä. Pidin kaiken sisälläni, työnsin niin kauas kuin pystyin. Kaikki hajoaa käsiini. Tulin tänne vain menettääkseni kaiken sen mikä minulle oli tärkeää, mutta lopulta millään ei ei ole mitään merkitystä.

Haluan taas nauraa ja hymyillä. Kohta kaikki on myöhäistä. Mun sydämmen olet jo tuhonnut tomuksi ja nyt tuuli on sen pois kuljettanut. Kuinka paljon tämä pieni tyttö voi kestää? Pieni haavoittunut sielu ei voi enempää kestää ja jäljelle jää vain kylmä ruumis. Mustä tulee jäätä.

Asiat eivät ole niinkuin ennen. Kukaan tuskin tunnistais mua enää, muutos ei ole hyvä, mutta lopulta oliko silläkään mitään väliä. Valo mut sokaisi ja nyt pimeässä harhaileen syvemmälle nuolemaan haavojani. Liian kauan viivyin, valo on mulle myrkkyä. Hän oli päivänsäde johon rakstuin, mutta mä olin menninkäinen ja toisillemme olimme kuolemaksi.

Nyt turvaudun pimeyden syliin niin syvälle kuin pääsen ettei kukaan mua löytäisi. Pelkään olla yksin, mutta en voi muutakaan. Yritän niin lujaa en vain pääse läpi, en varmaan haluaisikaan.
Tänne jään lepäämään. Nukun vähän ehkä huomenna voisin yrittää uudelleen. Pimeys suojelee mua ehkä jokin päivä astun ulos ja olen taas kokonainen ihminen. Nyt olen menninkäinen

-Daisy