IRC-Galleria

Seisoessani yksi parvekkeella
ja polttaessani kuivaa tupakkaa, joka korvensi kurkkuani
älysin elämän älyttömyyden
vilistävän verkkokalvojeni edessä

mietin miten olin päässyt elämässäni tähän pisteeseen
pisteeseen joka tuntui aivan mitättömältä
unelmiini verrattuna
sekä etenkin lahjoihini verrattuna

kuu öisellä taivaalla tuntui pilkkaavan minua
ja minun hyvin keskivertoa elämääni
"tulisit edes tänne", sanoin
"ja antaisit rakentavaa kritiikkiä"

jos tarkkoja ollaan niin minulla tulisi olla
kaikenlaista
vaikka olenkin kuullut ettei materia tee onnelliseksi
(haistakaa paska, saatanan KOMMARIT)

mutta kuten kaikissa ONGELMISSA
tärkeintä ei suinkaan ole itse ONGELMA
vaan se miten se ONGELMA ratkeaa
minulla on siis muutama ratkaisu:

voisin tietenkin hypätä alas parvekkeelta
mutta se ei poistaisi ONGELMAA tietenkään
eihän minulla sen jälkeenkään olisi autoja
ei naisia ja sairaalamaksun jälkeen ei todellakaan rahaa

jos kuitenkin ostaisin vain HAKAN
(go Erlend Loe)
ja naputtelisin sitä enimmän aikaani
vaikka siihen asti että kuolen
niin en älyäisi oman elämäni surkeutta
enkä näkisi pilkkaavaa kuuta

- Kalle Jalonen 2009