IRC-Galleria

Tuleeko sinusta lattiamuurari? - luulisin

Tänään olen ollut ahkera. Olen käynyt koulussa ja syönyt. Ei kai sitä muuta tarvikaan. Huomenna pesen pyykkiä ja käyn kaupassa. Ekana tietty käyn koulussa :)

Tänään on voittaja fiilis, vaikka en ole tehnyt yhtään mitään. Istunut vaan koneella koko päivän :P Mutta tärkeintähän on se miltä tuntuu!

Rehellinen krapula on joskus tervetullut asia.

Huhhuh...
Olipahan taas viikonloppu. Vaihteluna tavalliseen en ryypännyt ja rellestänyt kuten yleensä, vaan kävin Mäntsälässä moikkaamassa rakkaimpiani. Pikku-Paavo oli hyvin pieni. Kotio maltoin tulla vasta tänään.

Kuten yleensä Mlässä, tälläkin kertaa pisuilimme Maren kanssa. Todisteena mm. uudet kuvat galleriassa. Topin kanssa istuimme lähinnä koneen ääressä ja vahtasimme kyliämme. Toinen rakkaista veljistäni oli paennut minua etelän lämpöön. Mikäli en saa postikorttia, loukkaannun. Joten olisi jo aika alkaa kysellä osoitettani...

Ensi vierailullani toivon tapaavani myös täysi-ikäisyyden saavuttaneen veljeni. Suunnitelma on seuraava: Perjantaina hän toimii pisukuskina minulle ja siskolleni (mahdollisesti myös toiselle veljelleni) ja lauantaina tutustuttaa minut paikalliseen yöelämään. Otan tämän kaiken elämysmatkailun kannalta.

Kun palasin sitistä takaisin kotoiseen luukkuuni, kissa oli kiukkuinen. Yrittää tulla minun ja näytön väliin. Edellisestä ateriasta on yhdeksän tuntia. Voisi sitä kai syödäkin taas jotain.

Uudet seikkailut jälleen ensi jaksossa ;)
Mäntsäläsiti camoon! III ilmestyy ensikuussa! <3

Kaikki on niin hassua. Elämä on niin hassua. Ensin sitä on onnellinen. Sitten on kiukkuinen, tympääntynyt, ehkä jopa masentunut. Hetkessä kaikki muuttuu. Nyt on jotenkin rauhallinen olo. Tyyni. Ei stressiä, kiirettä tai muita murheita. Vaaleanpunaiset lasit. Maailma on niin ruusuinen.

Suuret tunteet ovat aina hämmentäviä. Niitä ei voi kuvailla. Tai voi, muttei täydellisesti. Ei niin, että toinen voisi ymmärtää, mitä tarkoittaa. Paitsi silloin, jos hän sillä hetkellä tuntee tismalleen samoin. Vaikka olisi joskus tuntenut samoin se ei riitä. Silloin tietää vain, miten hassua se on. Kuinka hämmentävää, kuinka kutkuttavaa. Kuin kutina, jota ei voi raapia... Ehkä se on rakkaus.

Big Brother on vaarallinen. Siihen voi jäädä koukkuun. 24/7 on yhtä addiktoiva kuin joku peli: tv-ohjelma, joka ei koskaan lopu. Eikä ole edes mainoskatkoja. Milloin voi käydä vessassa? Kamalaa... :D

Niin epätodellinen olo. Ajatus vain harhailee... Ihan kuin olisi humalassa. Elämä on ihanaa!

"What a wonderful world..."

<3 Mare ;)

"vielä vähän, vähän vielä kun on aikaa..."

Koulua on nyt käyty kaksi ja puoli viikkoa, joten rutiineihin alkaa jo sopeutua. Koneenkin olen jo ehtinyt laittaa käyttökuntoon (siihenhän menikin vain vaivaiset puolitoista viikkoa...). Tästä päätellen minulla oli siis elämä. Oli siksi, että toissapäivänä kun viimein laitoin koneen kuntoon aloitti Travianin s4 myös toimintansa. Joten good bye life!

Ei vaan... Kyllähän nettiriippuvaisillakin voi olla elämä(?). Tänään juuri mietiskelin, että en ole viime aikoina juurikaan ollut kotona: en edes muista milloin olisin viimeksi käynyt täällä tupakalla! Eli joko en ole ollut kotona tai olen ollut liian väsynyt käydäkseni edes tupakalla :D Toinen merkki kiireisyydestäni on se, etten muista, milloin olisin viimeksi ehtinyt katsoa Salkkarit! Tämän vuoksi Pikku-Mare selostaakin juonen käänteitä minulle mesessä :D

Internetin ja tupakan lisäksi olen ehtinyt hankkia itselleni myös muutaman uuden riippuvuuden. Ei mitään vaarallista (tai kaikkihan on) tai laitonta: hömppä-kirjat. Jep. Juuri ne, joita myydään myös pokkareina ja jotka kertovat sellaisesta pintaliitoelämästä, jota kukaan ei oikeasti elä. Toisaalta ne ovat olleet minulle pahasta, sillä elämäni on alkanut muistuttaa suuresti Sinkkuelämää... Vaarallista tämä on siinä mielessä, että opiskelijan budjetti ei todellisuudessa kestä sen sorttista shoppailua. Eihän siinä ole tietenkään mitään väärää, jos haluaa käyttää koko kuukauden tilinsä yhdessä viikonlopussa, seuraavana viikonloppuna piskuisen opintotukensa ja syö loppukuun makaroonia... Jokainen tekee omat valintansa ja kantaa seuraukset. Se sinkkuudessa ehkä parasta onkin: ei ole vastuussa teoistaan kellekään, paitsi oikeuslaitokselle... Ja onhan mulla Ansa.

So, rahat on siis tältä kuulta ryypätty ja ensi viikonloppuna voikin huoletta lähteä Mäntyharjuun. Ja ainahan sitä opintolainaa saa... :P


"sillä niin kuin vie kevät aina järvistä jäät..."

Tänään oli viimeinen työpäivä. Huomenna lähden takaisin Jyväskylään. Tavallaan haikeaa, mutta olen minä tätä odottanutkin. Olen täynnä opiskeluintoa. Tekee ihan mieli sivistää itseään. Toivottavasti innostukseni kestää edes siihen asti, kun avaan kirjan ensimäisen kerran :)

Kämppä on edelleen täynnä muuttolaatikoita. Huomenna pitäisi saada se asuttavaan kuntoon, kissakin kun tulee sinne. Eihän se sekamelska minua niinkään häiritse, mutta kissat ovat siistejä eläimiä. Toisaalta, ei sinne voi muita ihmisiäkään pyytää, jos ei ole paikat kunnossa. Ja olisihan se itsenikin kannalta tietysti mukavampa asua viihtyisästi. Yksi motivoivimpia asioita on kuitenkin tietokone: se pitää saada paikalleen ja toimintaan :) Lisäinfoa elämästäni ja ajatuksistani tuleekin varmaan hyvin pian sen jälkeen kun olen saanut koneen... siis kämpän kuntoon.

Toivottavasti ensi talvesta tulee ikimuistoinen. Mieluiten positiivisessa mielessä. Ohjelmassa ovat ainakin Irlannin reissu ja mahdollisesti kotiviinikurssi... Aion myös urheilla. Ihan sanan varsinaisessa merkityksessäkin ;) Viime keväästä paino on tippunut kymmenisen kiloa, eikä ole noita kiloja yhtään ikävä. Päin vastoin: toivottavasti ne eivät koskaan tule takaisin!

Olen tällä hetkellä varsin tyytyväinen elämääni. En odota ensi talvelta liikoja, mutta riittävästi. Elämä on kivaa. Kun elämä muuttuu radikaalisti, alkaa nähdä asiat uusista näkökulmista. Näkökenttä laajenee. Luulen, että ihmisenä kasvamisella tarkoitetaan juuri tätä. Yksi niistä ajatuksista, jotka ovat maailmankuvassani muuttuneet ja joita pidän keskeisinä, kuuluu jokseenkin näin:

"...aina on liian kauan!"

Näin hyvin lyhyesti: nyt on kesä, eikä ole tullut paljon kirjoiteltua :)
Eli siis mulla on jopa muutakin tekemistä kuin istua koneella ;)
Ehkäpä taas syksymmällä jaksan tänne kirjoitella kaikkien iloksi. Terkut marelle :P
Kannattaa muuten käydä lukemassa maremaista:n päiväkirjaa, jos ei ole parempaakaan tekemistä. Sisko on digitalisoinut ala-asteen kirjallista tuotantoaan. Itse ainakin olen viihtynyt hänen tuotostensa parissa :D

Mutta nyt on lähdettävä taas nauttimaan kesästä, kun sitä on kerran vielä jäljellä... :)

Huh huh... Tästä tulee pitkä juttu. Noh, onneksi minulla on koko pussi Vanajan Suklaasade-keksejä. Hyvä aamiainen btw, terveelliset elämäntavat kunniaan!

Perjantaina lähdimme ajamaan kohti Mäntsälää Mikkelin ja Mäntyharjun kautta. Varsinaisesti tien päälle pääsimme starttaamaan vasta kello 16. Jätimme Ansan Mäntyharjuun ja jatkoimme matkaa. Mäntsälään saavuimme hieman ennen kello 21:tä. Perjantai iltana emme jaksaneet enää tehdä mitään erikoista. Lähinnä hengitimme paikallamme. Maren kaverit Riia ja Petra tulivat yöksi. Raukka parat eivät olleet uskaltaneet kännätä, koska olin pelotellut ja uhkaillut seurauksilla. Hyvä niin. Myös Kare tuli yöksi tai aamuksi (jos tulee kello 4 niin voiko sitä sanoa enää yöksi tulemiseksi?!). Kare pääsi sisään sillä verukkeella, ettei hänelle ollut sijaa majatalossa ts. muuta yöpaikkaa. Joskus yöllä kävi jotain Jonin kavereita (team 1).

Aamulla, tai joskus iltapäivällä todellisuudessa, nousimme ylös. Ainakin melkein kaikki söivät jotakin aamiaiseksi. Lauantaiaamuna Jonin kavereita (team 2) tuli aamukahville. Ts. he ovesta sisään tullessaan käskivät keittää kahvia. Kun olimme viimein heränneet kunnolla ja käyneet suihkussa lähdimme Topin ja Mikon kanssa kauppaan. Kaupasta ostimme vähän ruokaa ja paljon kaikkea muuta. Illan ohjelmaa varten ostimme mm. neljää eri kolajuomaa ja makkaraa. Ostoksille kertyi arvoa ~70e ja ostimme ostokset tietenkin porukoiden ruokatilille. Sori isi, elämä kallis, DNA halpa. Mare meni Karelle yöksi.

Kaupasta tultuamme valmistimme ruuan. Myös Taavi tuli syömään. Oli pahaa ruokaa, Pirkka sen oli tehnyt, me vain paistoimme uunissa. Illalla avasimme grillikauden. Paistoimme makkaraa. Makkaran paiston jälkeen oli vuorossa suuri kolatesti. Testissä olivat edustettuna Coca-cola, Pepsi, Classic cola ja Lidlin Freeway cola. Koeasettelumme oli mahdollisimman puolueeton, minä tiedeihmisenä pyrin huolehtimaan tästä. Parhaan makuisen kolajuoman tittelin voitti Freeway cola, jota minä ja Topi erehdyimme luulemaan Coca-colaksi. Vain niukasti toiseksi tuli orginaali Coca-cola. Pepsi oli kolmas ja Classic cola jäi viimeiseksi. Kolajuomien mauissa oli pieniä eroja, mutta loppujen lopuksi ne muistuttivat toisiansa aikalailla. Kolatestin jälkeen pelasimme Piirrä&arvaa-peliä, mutta Joni häipyi yllättäen kesken pelin. Jatkoimme kolmestaan peliä netistä tuttujen samaan formaattiin perustuvien pelien säännöillä. Minä voitin \o/

Kello oli jo aika paljon, mutta päätimme Topin kanssa hyötykäyttää piirrustuspapereita ja aloimme taitela origameja. Nyt osaan tehdä sammakon, joutsenen ja kurjen. Joskus puolen yön jälkeen Joni saapui kavereineen (team 1) takasin. Parille pojista tehtiin kolatesti. Tässä vaiheessa koeasettelu ei ollut enää puolueeton, sillä Freeway cola oli seissyt pöydällä lämpenemässä ja oli siksi helppo tunnistaa eroon. Se olikin ainut kolajuoma, jonka pojat tunnistivat. Tästä syystä koetulokset vääristyivät ja Coca-cola nousi ykköseksi. Näitä toistoja ei ole kuitenkaan syytä ottaa mukaan tutkimustuloksiin, koska koeasettelu ei ollut puolueeton. Tämän vuoksi pidän Freeway colaa edelleen kolatestin voittajana. Kaverit häipyivät neljän tienoilla.

Sunnuntai aamuna olimme kaikki vielä nukkumassa kun Jonin kaverit (team 2) olivat jo hakkaamassa ulko-ovea. Matti ja Arto tulivat siis aamukahville. Tällä kertaa kello oli vasta puoli 12 ja talviajassa, jota olimme vielä enne nukkumaan käyntiä eläneet, puoli 11. Aamiaiseksi valmistin pekonia ja munia. Pelasimme Topin kanssa Karvis peliä pleikkarilla. Minun ja Mikon oli tarkoitus lähteä sunnuntaina. Päätimme kuitenkin ennen lähtöä käydä syömässä paikallisessa kebebpitseriassa, vertailun vuoksi. Annosten saamisessa kesti yli 40 minuuttia. Olimme niin paljon myöhässä aikataulustamme että jos olisimme lähteneet kotiin olisimme olleet perillä n. kello 10. Siispä päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi. Nannykin saapui ennen iltaa. Sunnuntaina haloimme Topin kanssa hieman halkoja ja käteni olivat edelleen kipeät kirveen puristamisesta. Rehkimisen päälle oli mukavaa mennä saunaan. Sunnuntaina pääsimme onneksi nukkumaan ennen aamua. Tosi kyllähän se venähti silti lähemmäs yhtä.

Aamulla nukutti makeasti. Kello oli lähes yksi ennen kuin pääsimme Mikon kanssa matkaan. Olimme kotona enne kello kuutta. Olipahan kiva viikonloppu, vaikkei paljon nukkua saanutkaan.

P.s. Topi on nyt saanut naapurilta lainaan halkomakoneen, joten hänen ei tarvitse enää hikoilla... :P

Tänään on siis se suuri päivä kun lähdemme Mäntsälään. Reitti kulkee Mikkelin ja Mäntyharjun kautta, joten luulisi siihen muutama tunti uppoavan... Tarkoitus on lähteä liikkeelle kello 2. Tällöin arvioitu saapumisaika Mäntsälään on joskus 7 jälkeen.

Olin reipas ja kävin taas lenkillä. Nyt olen hiestä ihan märkä ja olisi syytä mennä suihkuun. Sinne siis. Ensi viikolla varmaan jaan kokemukseni Mäntsälän reissusta:P

Tänään oli kiva päivä. Tapahtu sopivassa suhteessa kaikkei jännää. Luento oli mielenkiintoinen ja demoissakin taisin jotain ymmärtää. Huomenna lähetään Mäntsälään :D Ehkä huomenna aamupäivällä kirjotan tänne jotain jännää. Nyt pakko mennä.

Terkkuja Ansalle :P