IRC-Galleria

näyttäisipä siltä et alkaa mun päivät olemaan luetut. Psykiatri on maanantaina ja perjantaina, mut tuntuu etten jaksa millään odottaa sitä et saan lääkkeet. Oon ihan lopussa. En jaksais lähtee minnekään mut kotonaki on vaan paha olla. Mun perhe vihaa mua, tiedän koska ne hokee sitä koko ajan. Ja pahinta on että oon aiheuttanu sen itse. Kieroilemalla ja olemalla kamalin mahdollinen ihminen niitä kohtaan. Jos jaksais vielä kaksi yötä, saisin lääkkeet. Tää tyhjiössä eläminen alkaa sattua.
Maanis-depressiivinen mielisairaus.
Kesä meni hyvin. Tai no hyvin ja hyvin. Niinku muutkin kesät. Kännissä. Maaninen vaihe päällä. Koko ajan pakko mennä. Rahaa ei ollut koskaan mut aina sitä jostain sai "järjestettyä". Valehtelemalla, kusettamalla ja jopa varastamalla. Varastamalla äidiltä, mummolta ja siskolta. Kusettamalla kavereita "heti ku saan rahaa maksan takas". Eli ei koskaan. Mä niin toivon nyt ku oon tajunnu miten sairas oikeesti oon, et saisin kaikki asiani vihdoin kuntoon. Saisin koulun päätökseen ja pääsisin elämään niin kuin muutkin mun ikäiset ihmiset. Saisin pitää miehen jota rakastan ja saisin mun ystävät takaisin. Ne jotka olen pettänyt. En ole tarkoittanut satuttaa ketään, enkä halunnut loukata ketään. En ole paha, olen sairas.
Ehkä tää vielä tästä.
Koska seuraava vaihtoehto mitä mulla on, on äidin insuliini varasto. Kumpa ei tarvitsisi niin pitkälle mennä. Kumpa kaikki menisi hyvin.

Anteeksi kaikille joita olen satuttanut. Pyydän nöyrimmästi anteeksi ja lupaan tehdä kaikkeni että saan asiat korjattua!!!