IRC-Galleria

Kesä tuli ja meni. Tätä kesää voisi kutsua ymmärryksen kesäksi. Mieleni käsitti asian, että vaikka Jumala on armollinen, hän ei tehnyt ihmisestä hyvää. Ihmisluonto on loppuen lopuksi itsekäs, pahakin välillä. Hankalina aikoina pitää vain turvautua Jeesukseen. Hän johdattakoon rotumme pois pahasta, synkästä kuilusta, minne olemme ajautuneet.

J, minun avomieheni ja minä päätimme mennä naimisiin. Kauniit kesähäät juhannuksen syleilyssä, saisimme toisemme keskikesällä, kukkien kukkiessa ja lintujen laulelun saattelemana astuisimme alttarille. Kaunis perinteinen valkoinen mekkoni sopi sävy sävyyn luonnolliseen väriini kuluneisiin hiuksiini. Kaikki oli kuten olin suunnitellut. Kun oli aika sanoa tahdon, kaikki se paha tapahtuí.
Jere rupesi itkemään, kertoi minun olevan liian hyvää ollakseni totta. Liian hyvä hänelle. Hänelle, joka oli harrastanut haureutta erään naikkosen kanssa.
Juoksin. Pois Kauas. Vanhempani säälivät minua, kun ehostukset pitkin kasvojani levinneenä koputin heidän oveensa majailtuani varaamassamme hotellissa kolme pitkää päivää ja yötä. Vanhempani ymmärsivät tuskani ja nöyryytyksen jonka olin joutunut kokemaan. He tiesivät mitä on tehtävä.
Omistaudun tästä lähtien vain ja ainoastaan Jeesukselle, vapahtajalleni, joka rakastakoon minua, ja joka ei suinkaan minua jätä, niin kuin entinen rakkaani.
Nyt kaikki on valmiina. Pakattuna. Vaikka en tarvitsisi muuta kuin Raamatun ja hieman ruokaa. Minulla on paikka eristyksissä muista. Koska Jumala on maailmassa ainut, kehen luottaa.