IRC-Galleria

Käsiteltiin äidinkielen tunnilla diskursseja ja sananvapautta. Puhuttiin myös liiasta yksilöllisyyden korostamisesta ja ihmisten inhosta ja paheksunnasta lokerointia kohtaan.

Tässäpä meille jaettu uudistettu Punahilkka:

"Olipa kerran nuori henkilö nimeltä Punahilkka. Päivänä muutamana hänen äitinsä pakkasi koriin ituja ja jäävettä, peitti korin punaruutuisella liinalla ja sanoi: "Veisitkö vähän tuliaisia isoäidillesi, Punahilkka. Emme pidä tätä naisellisena velvollisuutenamme, emme suinkaan, ravitsemushan on sukupuolten yhteisaluetta."

Isoäiti ei toki ollut vanha, saati sairas. Ihminen on juuri sen ikäinen kuin miksi itsensä tuntee. Hän sattui kuitenkin olemaan niitä, joilla on taipumus vaihtoehtoiseen vartalo-olemukseen.

Niin laittautui Punahilkka matkaan metsän halki. Hän oli vertikaalisesti hivenen haasteellinen. Mutta hän ei ollut juuri ollenkaan vaurioitunut oidipaali- tai latenssivaiheessaan, joten hän ei antanut metsään liittyvän ilmiselvän freudilaisen symboliikan häiritä mielenrauhaansa.

Reippaasti tarpovan Punahilkan tielle osui susi, jota korin sisältö kovin kiinnosti. "Tässä on vain vähän kevyttä ja terveellistä purtavaa isoäidilleni, joka on juuri sen ikäinen kuin itsensä tuntee", Punahilkka selitti.

"Ystäväiseni", susi huomautti, "metsä ei ole sopiva sinunkaltaisillesi pikkutytöille."

"Seksistinen kannanottosi loukkaa minua syvästi", Punahilkka huomautti. "Maailmankuvasi on näköjään auttamatta mustavalkoi... anteeksi, fasis... tarkoitan, että maailmasi on ajat sitten lakannut olemasta. Suonet anteeksi, minun täytyy nyt jatkaa matkaa."

Punahilkka askelsi metsän pääväylää. Mutta susi pinkaisi päätä pahkaa isoäidin omakotitalolle oikotietä, hän näet tunsi metsän kuin omat taskunsa eikä ollut juuttunut kyläyhteisön normeihin. Hän pyyhälsi isoäidin pihaan, soitti ovikelloa ja hotkaisi talon valtiaan suuhunsa. Isoäiti maistui metsän eläinkumppanistamme vallan hyvältä, susi kun ei ollut laktovegetaarinen, saati mehupaaston kannattaja.

Aterioituaan susi kääriytyi isoäidin yöasuun ja pujahti vuoteeseen vähääkään välittämättä, pidettäisiinkö häntä siitä pitäen ehkä transvestiittina tai transseksuaalina. Punahilkka saapui. "Heipä hei, sukumme kantahahmo", hän tervehti, "tässä sinulle vähän rasvattomia ja suolattomia pikkupaloja."

Eläinkumppani kutsui lempeästi: "Käy lähemmäksi, lapsukaiseni, jotta paremmin näkisin sinut."

"Oi ei", Punahilkka huudahti, "miten minä saatoinkaan unohtaa että sinä olet optisesti haasteellinen kuin tonttu-ukko! Onpa sinulla suuret silmät, isoäiti."

"Ne ovat paljon nähneet ja paljon anteeksi antaneet, kultaseni."

"Entä miten sinulla on noin iso nenä! Ei tietenkään liian iso, ethän mitenkään juop... tarkoitan, elä kemikaalisen haitan alaisuudessa."

"Se on paljon haistanut ja paljon anteeksi antanut, kultaseni."

"Oi ihme, miten valtavat hampaat sinulla on!"

"Olen lajityyppiini nähden aivan pätevä", susi kivahti, loikkasi vuoteesta ja sieppasi Punahilkan tassuihinsa.

Meteli kantautui lähitienoille, jossa muuan metsuri, tai metsähenkilö, hoiteli puita. Henkilö ryntäsi taloon. "Johan on piru merrassa", hän tuumi ja viritteli moottorisahaansa, jota ei ollut käytetty aikoihin. Punahilkka ja susi jähmettyivät siihen paikkaan.

"Mitä herranen aika sinä aiot?" Punahilkka huusi. "On siinä meillä henkilö, syöksyy tänne kuin sosiaalisesti ja emotionaalisesti rajoittunut! Senkun turvaa falliseen tuhovälineeseensä! Seksisti! Spesialisti! Militaristi! Me naiset ja sudet kyllä selvitämme ongelmamme ilman sinuakin."

Suden mahasta tilannetta tarkkaileva isoäiti yhtei täydellisesti tyttärentyttärensä puheenvuoroon. Hän pinkaisi suden suusta, tempaisi metsähenkilöltä kirveen ja löi tältä pään poikki.

Punahilkka, isoäiti ja susi riemuitsivat. He perustivat metsään terveyskylpylän, jonka ohjenuorana oli täydellinen yhteistyö ja tasa-arvo. Siellä he taitavat asua vieläkin."