IRC-Galleria

Rakasta, sitä omaa etsin. Etsinyt olen. Löytänyt en, tunteeni viilenevät, haluni heikkenevät, pelkään. Minä pelkään, osaanko kohta enää rakastaa. Rakkauttani antaisin, luovuttaisin, vuolaasti esittäisin rakkaalleni, jos sellainen vain olisi. Nyt, vailla omaa rakasta, puutuneena ikävään, yksinäisyyteen. Pelkään.

Osaanko kohta enää rakastaa, sitä pelkään. Kaikkoaako kaikki, valuuko tunteeni pois, jonnekin kauas pois ulottumattomiini. Voi, minä kaipaan, minä tarvitsen. En halua kylmettyä, menettää kykyäni tuntea, antaa ja rakastaa. Haluan vain helliä, huomioida ja osoittaa välittämiseni mutta kelle.... kelle minä sen osoittaisin kun elämääni ei kukaan halua.

antaisin, kaiken, luovuttaisin itseni, tarjoaisin asunnon, tulevaisuuden, vakavaraisuutta, rakkautta ja nautintoa. Kukaan ei sitä tunnu itselleen haluavan, mikä naisissa on vikana? Vai onko se vain niin kuten epäilys on alkanut hiipien vaania ja vihjata, että olen rikki, että minussa on vikaa.

Kuka sen voisi minulle kertoa, kuka voisi olla se elämäni tulevaisuus, elämäni rakkaus.