IRC-Galleria

Tänään kävelen kauppaan ja ostan korin kaljaa. Kassalla saan paskahalvauksen koska en jaksakaan kantaa niitä yksin. Kutsun kauko-ohjattavan KITT-Nissanini apuun ja pistän myymäläetsivät nielemään pikkukiviä.

Prima loikoilee parkkipaikalla puiden varjossa, välillä suorastaan välkehtii auringonsäteiden osuessa sen juuri kiillotettuun ja vahattuun peltiin. Oikein hohtaa.

Hohtavasta autosta tulee pian paskainen auto kun nenä suunnataan kohti Karjaata. Minun tuurillani ajan koko matkan kaatosateessa roska- ja hiekka-auton perässä.

Esan kanssa ylpeinä ja vastuuntuntoisina vanhempina päätimme tässä eräs helteinen lauantai lahjoa Primeraa. Visan vingutukseksi kutsutun toiminnon jälkeen alkoi pistosaha laulaa ja Cascada myös, takalipalla komeilevat nyt turkoosinsiniset 6x9:t joista lähtee älämölöä jopa sadan desibelin edestä. Seuraavana projektina vaikuttaisivat olevan settiin kuuluvat, neonsinisin ledvaloin koristetut suojaritilät.

Sisätilan pintojen uudistus alkoi myös lupaavasti. Sekä etu- että takapenkkiläisten kengänpohjia hellivät nyt pehmeät GT Racing -matot, luonnollisesti yönmustina ja punaisin kanttinauhoin. Samaa värilinjaa tulevat noudattamaan myös itse suunnittelemani ja toteuttamani irrotettavat penkinpäälliset, joiden valmistus edistyy... no, hiljaa hyvä tulee.

Sunnuntaina Marin ja Moonan kanssa kohtuu normaaliin tapaamme istuimme iltaa Oittaan kosteilla hietikoilla. Kaljanhimo voitti lopulta oman sängyn lämpimän kutsun, ja ex temporé -ideana esitetystä autossa nukkumisesta tuli totisinta totta. Keskelle lentopallokenttää kaivettuun kuoppaan sytytetyn nuotion enemmän tai vähemmän lämpimässä loimussa paistuivat eväsmakkarat ja olutkin pysyi viileänä hiekan sekaan kaivettuna. Nukkumatti kutsui vasta aamuauringon jo kajastaessa, kunhan olimme ensin vakuutelleet paikalle sattuneelle virkavallalle ettei ferrarinpunainen Nissanini ihan oikeasti liiku paikaltaan ennen kuin kuljettaja on ajokunnossa.

Maanantain puolella mainittavasta pöhnästä selvittyäni heräteajatukset saivat jälleen vallan. Tiitun mainittua sanat "kesämökki" ja "uimaranta" matkatavarat suorastaan lennähtivät kassiin ja edellämainittu urheiluauton irvikuva ampaisi matkaan kohti Forssaa ja sen vilvoittavia järviä. Kyseiset vilvoittavat järvet tulivatkin tarpeeseen vietettyäni ensin puolitoista tuntia yli neljäkymmenasteisessa autossani. Ai miksikö? Ajettaessa keskinopeutena 120km/h ikkunoiden auki pitäminen ei tule kysymykseenkään, eikä vanhukseni puhaltimistakaan ollut mainittavaa hyötyä, ne kun syöksivät äärimmäisen paikalliseen ilmastoon silkkaa vesihöyryä. Tuskaisen matkan jälkeen vallitseva olotila suorastaan pakotti minut seuralaisineni pulahtamaan Torajärven viileään syleilyyn ja sen jälkeen antautumaan armotta hyttysten illalliseksi. Forssa kiittää ja kuittaa.

Nyt, melkein neljän vuorokauden löhöilyn jälkeen olen viimein palannut Espooseen, ikävä kyllä ilman sitä virkistävää järveä. Yöunet jäivät vähäisiksi huoneessani vallitsevan trooppisen ilmaston takia, pöytätuulettimestakaan ei ollut apua kuin sen verran etten saa huuliani kosteutetuiksi enää koskaan.

Olipa kerran likinäköinen kilpikonna, joka raiskasi sotilaskypärän.

Primera tuli viimein eilen kotiin Espooseen omistajan itsensä ja kaverinsa saattelemana. Auto toimii kuin unelma, enkä olisi millään malttanut jättää sitä yksin parkkipaikalle mennessäni nukkumaan. Haaveeni on nyt totta - omalla parkkipaikalla ruudussa kököttää ikioma auto. Myös ylläpidosta koituvat laskut ovat ikiomia, mutta rahalla ei ole väliä kun rakkaudesta on kysymys <3

Kirjalliset läpi ekalla, inssi läpi ekalla.

Kiitos Eija, ilman sinua kulkisin yhä julkisilla. <3

Rakkaat kanssaeläjät, huomenna saatte kuulla katkeran selostuksen siitä kuinka reputan inssini.

Huomenna 10:30. OLEN PULASSA

NEVER BEEN IN LOVE LIKE THIS

Nggghhh :::DDDDDD

http://www.tooshocking.com/index.php?ns=view_img&id=756