IRC-Galleria

On yö, ja tunnen itseni taas sormenpääni levottomiksi.

Jäin tässä miettimään, että miten huvittavia yleiset "sukulointireissut" ovat ja sitä
miten kaavamaisia ne ovat.
Tosiaan, vietimme tänään perheeni kanssa isoäitini 78-vuotis synttäreitä.

Kuten tapoihin kuuluu, ensin tulee itse isoäidin kanssa perus halaukset ja muut
muodollisuudet, kuten "hauska nähdä taas" tai kuten tänään, niin "onneksi olkoon!"
Sitten seuraavaksi tuleekin isoäitini miehen, (joka tässä tapauksessa ei ole minulle sukua),
oikein vankka ja miehekäs kädenpuristus. Myöskin vanhana kunnon "stadilaisena kollina" hän
saattaa sanoa jotain tyyliin "kuinkas skulaa?"

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa hetken odottelua, kunnes isoäitini saa ruoan pöytään.
Yleensä myös tämän odottelun aikana, käymme läpi kaikki mahdolliset elämän isommat- ja
pienemmät mullistukset. Hauskaahan tässä on se, että yleensä ammattikoululainen saattaa
jäädä kakkoseksi ns. "hyvissä jutuissa", mikäli isoveli sattuu olemaan yliopistossa.

Päivällisen jälkeen onkin vuorossa kahvin kanssa mustikkapiirakkaa tai pullaa, ja lisää jutustelua normaaleista pöytäkeskusteluaiheista, kuten politiikasta, uutisista, ikävistä naapureista ja lähisukulaisista.
Yleensä tämän jälkeen aletaankin tekemään hiljalleen lähtöä kotiin, koska puheaiheet
saattavat helposti loppua kesken, ja eihän nyt vanhat ihmiset kovin kauan jaksa seurustella ilman päiväunia. Tässä vaiheessa myöskin isoäitini yleensä tyrkkää minulle ja veljelleni rahaa käteen salaa, jotta hänen miehensä ei huomaisi. Huvittavaa on se että sama rumba toistuu joka kerralla!
Tässä vaiheessa olemmekin jo tekemässä lähtöä ja seuraa samat toivotukset, halaukset ja kädenpuristukset, kuin alussa. Myöskin yleensä tässä vaiheessa sanotaan jotain mieltä kohottavaa, kuten "Tsemppiä kouluhommiin!" tai "koita jaksaa vielä!"

Nyt olemmekin jo melkein auton luona ja kärsimme kaikki sokerihumalasta.

Voisinkin nyt tiivistää koko reissun muutamaksi sanaksi: Hei -> Odottelua -> Syömistä -> Ruokalepo -> Kahvia ja jutustelua -> Rahaa kouraan -> Hei, taas!

Olen usein miettinyt, että milloin tulee se päivä kun he imoittavat, että ovat
viimeisen kahden kuukauden aikana opetelleet ihan vain meitä varten n. 30 minuuttia
kestävän sirkusesityksen. Tai edes jonkun muun mielen räjäyttävän performanssin.

En osaa millään muuten päättää, että haluanko uuden kitaran vai vahvistimen synttärilahjaksi.