IRC-Galleria

Oli kesän ensimmäisiä helteisiä päiviä. Kevyt tuulenvire viilensi ihanasti ihoani auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Vesi oli kirkkaan sinistä ja hiekka puhtaan keltaista. Näen nuoren parin kävelevän ohitseni käsi kädessä. Tästä mieleeni tulee eräs tyttö menneisyydestäni, ei kuitenkaan kovin kaukaa. Vietin ihanaa aikaa hänen kanssaan, kunnes hän muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja jätti minut. Sen jälkeen en ole hänestä mitään kuullut.

Makasin edelleen rannalla odottaen, että aika kulkisi eteenpäin. Olo oli niin tyhjä, etei oikeen huvittanut tehdä mitään, mutta ei huvittanut olla paikallaankaan. Jäin katseestani kiinni vastarannalla oleviin ihmisiin, joilla näytti olevan hauskaa. Yht'äkkiä tajusin, että olin sopinut tapaamisen erään kaverin kanssa. Melkeimpä ironiselta tuntui ajatus, että tämä tyttö on myös entisen tyttöystäväni hyvä ystävä.

Raahasin itseni pyörälle ja lähdin polkemaan kohti kaupunkia, jossa kaverini jo odottikin minua. Menimme paikalliseen kahvilaan kahville ja juttelimme niitä näitä. Lähinnä vanhoja juttuja, koska emme olleet nähneet pitkään aikaan. Kahvittelun jälkeen lähdimme kävelemään erääseen puistoon. Istuimme eräälle "lavalle", joka on varmaan vaan rakennettu jonkun vanhan bunkkerin päälle.

Hän kyseli paljon asioita multa. Lähinnä perusjuttuja, kuten: "Miten musajutut sujuu?" tai "Urheiletko vieläkin paljon?". Kuin kirkkaalta taivaalta hän kysyi yllättäen: "Jos saisit kenen tahansa tytön maailmasta, kuka se olisi?" Minun ei tarvinnut edes miettiä vastausta, mutta olin silti vähän aikaa hiljaa. Yritin miettiä miksi hän sitä kysyisi, mutten nähnyt tässä mitään järkeä. Vastasin kuitenkin hiljaa tämän entisen tyttöystäväni nimen. Sitä seurasi kysymys: "Miksi?"
En kerennyt edes vastata, kun tyttöi sanoi, että hänen pitää käydä tuossa ja lähti juoksemaan pois. Yritin tietysti lähteä perään, kunnes tajusin, ettei se auttaisi mitään.

Jäin seisomaan paikoilleni, kunnes kuulin selkäni takaa kuuluvan äänen: "Nesti"
Käännyin ympäri ja näin tytön juoksevan minua kohti. Vieläkin samat mustat housut jalassaan hän hyppäsi syliini. Oli hetken hiljaa ja kysyi, jos voisin vielä antaa anteeksi, koska hän tajusi, että rakastaa minua edelleen eniten ja haluaisi eniten olla kanssani. Reaktiotani on vaikea arvata ja loppuilta menikin auringonlaskua joen rannalla katsellessa. Itseasiassa heräsimme siitä samasta paikasta vasta aamulla.

Rakastan sitä tyttöö