IRC-Galleria

Miks radioista pitää kuulua näin melankolisia biisejä..

http://www.youtube.com/watch?v=tKzN39QZuQc

Mie muistan taas sen päivän, sen äänen..Kuinka käänsin selkäni, istuin autoon, laitoin Mp3 soittimen huutamaan täysille.Ja silti mie muistan sen äänen.Kuinka elämän lanka katkesi sillä sekunnilla, maailma pysähtyi.Jussikin sanoi samaa jälkeenpäin, siis että maailma pysähtyi..Mie muistan niin hölmön asian siltä hetkeltä, istuin autossa sivuttain apukuskin penkillä ja ovi oli auki.Tuijotin ovea ja muistan sen tunteen, ei ollut enää mitään, ei yhtikäs mitään..Ja se tunne, kyyneleet loppui ja ajatus pysähtyi.Ja mie muistan kuinka mie aattelin että miun auton ovessa on rasvatahra.Aatelkaa mie aattelin RASVATAHRAA miun auton ovessa ja sitä kuinka se pitää pestä pois...Siinä kieltämättä oli jotain tragikoomista ja miuta rupes naurattamaan, noh sellanen se hysteria on..Eipä sitä kauaa kestänyt kun todellisuus löysi salakäytävän takaisin miun tajuntaan ja räjähti suoraan naamalle niinkun ikkuna joka helähtää miljooniin lasinsiruihin.Ja se tuska mikä siintä syntyi..Mie niin toivoin toisaalta että miun mieli ois pyyhkiny ne muistot pois, mutta ei..

Sillon mie itkin tunnin putkeen, ihmettelin että miten kyyneleet ei loppunu.Myö pysähdyttiin sillon huoltoasemalle kahville(tosin taisin koittaa juoda vaan jotain limpparia mutten onnistunut..)ja miun mieli taas tyhjeni, juteltiin ihan reilusti ja suoraan asiasta paikalla olijoiden kanssa.Ja tais miulla tosin sillonkin kyyneleet valua, olin melko sekaisin..

Mutta se tunne, kun päästin riimusta irti, tai mie en itseasiassa oo varma että annoinko riimunnarun ensin pois vai halasinko Pimua ensin, muistan vaan sen kun käänsin selkäni ja menin autoon.En myöskään oo varma että missä vaiheessa löin Mp3-soittimen päälle...Mutta sen tunteen muistan kun päästin Pimusta irti ja se vaan seisoi rauhallisempana kuin ikinä ennen ja sen lempeet silmät mihin katoin elämäni viimeistä kertaa.Kuinka se näytti niin luottavaiselta ja siltä kuinka se ois urheena koittanu kertoa miulle ettei oo mitään hätää.Kuinka mie kävellessäni hoin mielessäni itelleni että "älä katso taakse älä katso taakse älä katso taakse" ja mie en kattonu.Kuinka mie kiipesin autoon istumaan ja sit alkoi hysteria..Ja sen mie myös muistan kun Terhi tuli takas ja totes "nyt lähetään menee täältä", kuinka Jussi melkein juos kuskinpaikalle ja lähettiin vauhdilla.Silloin myös hoin itelleni että "älä kato peileihin älä kato peileihin älä kato peileihin...".Ja sillon mie tietysti katoin ja sydän jätti lyönnin väliin.Onneks se mies oli niin fiksu että ootti että myö päästiin lähtemään.Mie näin sen kuorma-auton peruutettuna paikalleen, kuinka lava oli laskettu mutta sitä mie en enää nähny.Mie näin kuinka se mies seisoi odottamassa kuorma-auton sisällä käsi napilla ja valmiina nostamaan..Mie oikeesti kiitän sitä miestä että se ymmärsi omalla tavallaan tilanteen ja sen tilanteen kammottavuuden miuta kohtaan..Mie en tiedä oisinko seonnu lopullisesti jos se mies ei ois oottanu
..
Ja se oli varmaan koko kesän kaunein päivä..

Enkä mie vieläkään ymmärrä että se on poissa.Miun mielessä Pimu kummittelee vieläkin.Se oli oikeesti miun elämäni hevonen.Sen persoonaa ei voinut kuvailla se piti kokea.Aina se toi miut turvallisesti kotiin vaikka yhteen joskus otettiinkin, vaikka se välillä uhmaili ei se ikinä olisi tehnyt pahaa kenellekkään..Jussi kokeili elämänsä ensimmäiset laukkapätkät sen kanssa.Ja Pimu tiesi milloin selässä oli aloittelija, se käyttäytyi tosi varovasti ja rauhallisesti aina silloin..

Kuinka miulla onkaan ikävä..


kun minä käännyin olit poissa
vain varjosi tavoitin
se minut kätteli koruttomasti
neuvoi että nousisin

kun minä käännyin olit poissa
vain varjoas hipaisin
se sinut saatteli selittämättä
kielsi että seuraisin
kun minä käännyin olit poissa, olit poissa

herään, ehkä vielä toivunkin
ja toivon joskus vielä uskonkin
se saapuu, lohtu jonka aavistin
tänään
sillä päivä se on kaunis

Selkä on ollu rikki ja työharjottelussa ollu pitkiä päiviä niin en ollu päässy hevosen selkään pitkiin(viimeeks taisin olla viikko sitten keskiviikkona).Nyt kävin kentällä(sillä oikealla)ekaa kertaa käppäilemässä.Ens kävelytin kenttää ympäri ja seuraavaksi Jussi talutti meitä vielä kierroksen.Hyvin meni:).Naapurin koirat tuli kentän laidalle ja tulin alas kun huomasin ne, hyvä että tulin koska Hilkka tuppas vähän säikähtämään.Onneks on niin fiksu että hetken tuijoteltuaan totes että "no ne on vaan koiria" ja oli kuin ei mitään:).

Tamma meni kivasti, kuunteli hyvin ja oli rauhallinen.Otin ihan perusjuttuja eli siirtymiä ja voltteja.Lopussa alkoi jo hieman nousemaan ja vähän kantamaan itteään käynnissä:).Olin tosi tyytyväinen.

Jussi myös päätti olla taiteellinen josta kuva esimerkkinä...

Selkä sanoi että poks...Pitää lähtee lääkäriin kunhan päivystys aukeaa.Jaloista katos pintatunto.

R.I.P Aatu.

Jussin isovanhempien koira.Hienoin bokseripoika <3.
Ikävä tulee eikä ilman kyyneliä tästäkään selvitty...
Ei oo enää poikaa mökinlaiturilla vastassa, ei oo enää oven takana ottamassa meitä vastaan.
Ei tuu enää miun kanssa nukkumaan päikkäreitä mökin terassille..

Eilen kävin hyvästelemässä, tais poika tietää sen..Nautti halauksista ja rapsutteluista sydämensä kyllyydestä.

...Mikä tätä kesää ja elämää oikein vaivaa...

Ryan cabrera: I will remember you

Eight years later
Time goes by fast
Got my memories
And they will last
I try to keep it simple
Cause I hate goodbyes
I try to keep it simple
By telling myself

That
I, I will remember you
And all of the things that we've gone through
There is so much I could say
But words get in the way
So, if we're not together
I will remember you
I will remember you

We're a picture
In my mind
And when I want to find you
I just close my eyes
You'll never be that far from me
So don't say goodbye
Cause you'll never be that far from me
I'm telling myself

That
I, I will remember you
And all of the things that we've gone through
There is so much I could say
But words get in the way
So, if we're not together
I will remember you

You were there when
I needed a friend
Thank you, thank you
I never told you
How much that meant
Yeah thank you, thank you

I will remember you
And all of the things that we've gone through
There is so much I could say
But words get in the way

So, I.. I will remember you
And all of the things that we've gone through
There is so much I could say
But words get in the way
So, when we're not together
I will remember
When we're not together
I will remember you

I will remember you

http://www.youtube.com/watch?v=pnqgYa88aDw

Oli kyllä niin tyylikäs maastoreissu xD.Hilkalla oli "hieman" virtaa ja suuhun ei ollu mitään tuntumaa.Alkumatkasta kuunteli miun istuntaa ja ääniapuja ihan hyvin mutta puolessa välissä lähti ekaa kertaa painamaan ohjalle, ei siis ampassut täyteen vauhtiin tai mitään mutta otti ravin ja pikkuhiljaa kiihdytti.Mie roikun selässä hihkuen että "ptruu, soo".Koitan ottaa pieniä pidätteitä, välillä myös isompia.Istunnalla koitin hidastaa ja heti tietysti katoin etten varmasti jäänyt ainankaan vetämään suusta(ravurit, You know?).Noh ei siitä oikein mitään tullut niin tulin sit selästä alas.Otettiin harjotuksia maasta ja oli ihan eri hevonen.Hyvin rauhallinen ja pysähtyi heti kun pyysin.Noh rikoin sit ratsastushousuni kun yritin kiivetä takas tamman selkään, neiti päätti että hän ei seisokkaan ja pyörittiin ympyrää kun koitin saada Hilkan paikoilleen.Noh miulla oli siis jo jalustin jalassa ja kun sain sen pois ei enää tasapaino pitäny ja tömähin polvilleen..Hilkka tuijotti miuta ihan hölmönä kun miuta vaan rupes naurattamaan :'D.Noh sit seiso tosi nätisti.Matka jatkui mutta tamma vaan kuumu entisestään.Käveli pari askelta ja sit taas kiihdytti.Tätä jatkettiin taas jonkin aikaa ja sit taas jalkauduin.Kolmannen kerran kun tulin alas en enää uskaltanu kiivetä selkään, se ois varmaan vaan vetäny tasasta ravia tallille asti.Ja kun se kerran ois siihen oppinu niin varmasti ois koittanu uudestaan.Talutin ja otin sit maastakäsin harjotuksia matkalla.Eevaeiosaa.com vauhdissa jälleen...

Ja tamman kuulemma pitäis toimia paremmin yksin maastossa kun kaverin kanssa :'D.Noh enskerralla otetaan kaveri mukaan.Anu menee huomenna Hilkalla ja vähän "läpiratsastelee".Kokeilee myös taas laukkoja.Sunnuntaina meen sit taas itse, varmaan maastoilua kokeilemaan uudestaan:).

Mut kyllä nauratti sit kun pääsin takas tallille :'D.

Kiitos ensiapukurssin miun selkä poksahti melko pahasti.Vihloo ihan pirusti...
Piti "elvyttää" sellasta nukkea ja se asento missä elvyttäjän pitää olla on kovin epämukava selkävaivaisille.Rusahti sit ihan kunnolla ja varmaan taas repes välilevy...Kiva..

Haluun siis kiropraktikolle mihin tarviin rahaa.Oon ihan tajuttoman vino, eilen katottii luokkakavereiden kanssa ruokalassa niin istunkin kokoajan ihan vinossa..Ei ihme ettei selkä oikein parane kun en pysty suoristumaan , miul on varmaan lihaskramppi selässä.Mikä taas johtuu tuosta välilevystä.Et kiva...

Tänään mentiin esteitä, tamma oli hieno mutta mie en :'D.Miun ratsastus oli ihan perseestä ja jossain vaiheessa(vaikka oltiin jo useempi hyppy otettu)niin rupesin jännittämään.Ärsytti ihan suunnattomasti ja kun jännitän rupeen kenottamaan ja kaikki menee pieleen..Hilkka tajus kuitenkin idean ja hyppäs ihan kivasti.Oli just sopivan reipas muttei kaahottanut.En vaan ymmärrä tota miun jännittämistä, se tuli ihan "ping" ykskaks ja sit miuta rupes vituttamaan se jännittäminen.Ihme että Anulla kesti hermot miun kanssa:'D.Mie tosin sanoin sille että se saa oikeesti ärähtää miulle kunnolla mut ei se sitten vissiin kehannu...Mut tosiaan Hilkka oli tosi hieno ja tuli sieltä muutama onnistunut hyppykin.Harjoteltiin siis laukkaamista eli esteen jälkeen oli tarkotus laukata, missä mie aina mokailin kun jäin jäkittämään vastaan vaikka tamman ois pitäny vaan antaa laukata...

täs ois vielä tyylikäs kuvanäyte miun könötyksestä:'D

Noh ehkä enskerralla paremmin jos vaikka ei tuota jännitystä tulis.Alkutunti meni kyllä tosi hyvin.

Eilen mentiin taas pellolla Hilkan kanssa, meni tosi kivasti ja virtaa ois voinu olla enemmänkin:).Harjottelin myös harjotusravissa istumista Anun opastuksella.Lopussa päätettiin kokeilla laukkaa.Ravattiin kevyttä ravia ympyrällä ja Anu oli ympyrän keskellä.Mentiin samalla periaatteella kuin juoksuttaessa paitsi että oltiin siis Hilkan kanssa irti.Ens ei meinannu nostaa vaan painoi hullua kiitoravia pitkin peltoa.Idea oli siis että heti kun laukka nousee suoristan hevosen ja mennään pitkää suoraa.Noh pari kertaa tuntui että se nosti niin siksi käänsin pitkälle suoralle ja tamma sai kiitoraviin kiihdytettyä.

Mutta lopulta saatiin laukat nousemaan kumpaankin suuntaan:).Olin tosi ylpee tammasta ja sai paljon kehuja.Viimeinen laukka pätkä meni tosi hyvin ja tamma jaksoi ylläpitää sen(otettiin kuitenkin lyhyitä pätkiä) niin kauan kunnes pyysin taas raviin.Miulla oli hymy varmaan korvissa:).

Irtojuoksutettiin Anun kanssa Hilkkaa tänään(tai no Anu juoksutti).Virtaa oli ja tamma aluksi sai juosta enimmät pois ihan rauhassa.Meni kuitenkin ihan nätisti:).Ja välillä tuli jopa tasapainoista ja rauhallista laukkaa pienillä pätkillä.Laukka näytti tosi hyvältä ja ootan nyt innolla kunhan tamma edistyy että pääsee selästä sitä ottamaan:).

Sai myös eilen uudet kengät jalkaan ja antoi kengittää tosi nätisti.Hieno tamma<3

Kiipesin tänään taas Lunan selkään ja mentiin pellolle ratsastamaan Anun ohjauksella.Luna pääs menemään ekaa kertaa elämässään esteitä:).Aluksi oli vähän laiskanpuoleinen ja lopussa alkoi vähän virtaa jo löytyä.Meni ihan älyttömän hienosti ja tajusi yllättävän nopeasti esteiden tarkotuksen, ensin mentiin ravissa ristikkoa ja pientä pystyä(ehkä 50cm).Meni tosi hyvin.Sit mentiin laukassa ja tuli muutama kaukaa lähtevä hyppy mutta tamma oli silti mahtava<3.Hyppäs älyttömän hyvällä tekniikalla kun ajattelee että meni ekaa kertaa esteitä koko elämässään.Eikä onneksi ylihypännyt.Sain myös Anulta kehuja(ja niin sai Lunakin tietysti:))ja miun itseluottamus ja varmuus nous monella asteella:).Joku päivä sit uudestaan.Olin tosi tyytyväinen mein suoritukseen mutta kyllä siellä ihan oikeesti hiki tuli kun miun piti olla kokoajan tarkkana omasta ratsastamisesta.

Mut oon tyytyväinen niin Hilkkaan ku Lunaankin ja itteeni myös:)

Menin ekaa kertaa yksinään tamman kanssa, siis sillain ettei ollu toista ihmistä mukana.Ja meni tosi hyvin:).Ens vähän harjoteltiin pysähdyksiä ja siirtymiä ja taivuttelin myös käynnissä.Meni tosi kivasti ja lopuksi vähän taipuikin:).Loppukäynnit mentiin rantatiellä ja ravailin pari pätkää.Kun raviltiin takas tallille päin tuli auto vähän huomaamatta mein taakse.Puotin heti tietysti käynnin ja aattelin että pitäiskö tulla selästä alas.Tulin siihen tulokseen että auto oli jo niin lähellä et parempi kun pysyn selässä.Ohjasin Hilkan sit ihan tienlaitaan(puskaan ei päästy ojan takia)ja auto lipui ohi.Vähän tamma steppaili paikoillaan, varmaan vaikutti sekin että mie vähän jännitin myös, mutta sit ei mitään.Matka jatkui normaalisti:)

Tänään tosin muistin taas tallilta kotiin ajaessani Pimun..Kuinka oikeesti ikävä voi hyökätä aina välillä niin puskantakaa ja takertua kynsin ja hampain pieneen mieleen kiinni.Kai joskus aika kultaa muistot ja ahdistava ikävä muuttuu vielä niiksi kauneiksi muistoiksi ilman sydämessä tuntuvaa vihlontaa..
http://www.youtube.com/watch?v=4N3N1MlvVc4

Pimu oli aina taistelijatyyppiä, se ei ikinä luovuttanut.Kutinasta huolimatta sillä oli vielä tahtoa taistella elämää vastaan.Sitä ei ikinä lannistanut mikään.Ja toivon että se oikeesti oli onnellinen miun kanssa, mie ainankin olin onnellinen vastoinkäymisistä huolimatta..

Nuku rauhassa rakas..

Tori Amos: Winter

When you gonna make up your mind
When you gonna love you as much as I do
When you gonna make up your mind
Cause things are gonna change so fast
All the white horses are still in bed
I tell you that I'll always want you near
You say that things change my dear

Hair is grey and the fires are burning
So many dreams on the shelf
You say I wanted you to be proud of me
I always wanted that myself

http://www.youtube.com/watch?v=jXcTZWOb6Kg