IRC-Galleria

Kun olen yksin katson ylös,
tähtien loisteeseen.
kylmässä yksin
kuljen alla pimeyden.

Kun näen äärettömyyden
seison kallion reunalla.
Nyt kun tiedän mitä olen,
olen tähtipölyä.

Olen taivaanrannassa
katoava.
Ääretön tyhjyys ympärillä.

Viimeyönä tunsin lumen jalkojen alla,
kylmä viima kasvoillani
eteen päin, eteen päin.

Makasin hangella
kyyneleet jäätyivät poskilleni.
Olin hiljaa.
Olin tähtien alla pimeän suru.

Väsyin aina uudelleen.
Yksin.Unohdettu.

haluaisin löytää uudelleen
elämäni onnellisimmat hetket.
Voisinpa palata taakse päin,
unohtamatta tulevaa.

Ne hetket ovat valuneet
kuin hiekka sormien välistä.
Mihin menetkin
kannat mukanasi sydäntäni.

elelen keskellä suuria elämän muutoksia, ahdistavaa ja päätä sekoittavaa.yhtä aikaa niin surullista.parisuhde päättyi viikonloppuna mutta pitää jaksaa ja yrittää jatkaa elämääni.outoa..tuntuu oudolle elellä yksin taas.

kun jouluna on kaikki onnellisia ja iloisia voin sanoa et nyt on päinvastoin minulla. alakulo ja ahdistus vallitsee mieltä...suru ilmenee jatkuvina kyynelinä.ja pitäisi olla kuten muut, niin hemmetin iloinen....esitän taas että kaikki on hyvin.millä surun voi pyyhkiä mielestään edes yhden päivän ajaksi? miksi olon pitää pahentua juuri ennen joulua pahimmilleen että varmasti katoaa juhlamieli täysin...

se ottaa päähän kun ei saa mitään oikeesti kivoja modauksia näihin kuviin. Ennen oli helpompaa, ei olis kyllä tarvinnut muuttua se hemmetin modausjuttu ollenkaan. Saa taas kauan odottaa et saa aikaan hyviä sellaisia joita tänne laittaa. Kyllä ärsyttää...mutta minkäs teet, tässä olet etkä mitään mahda.

paljon tapahtuu mitä ei pidä tapahtua ja paljon jää tapahtumatta mitä pitäisi tapahtua. Silti Ei muuta kuin täysillä eteenpäin, ei anneta esteiden kaataa koskaan.

"tähdenlento

Hiljaa on pimeä
niinkuin aina yön kuuluukin.
Tähdenlento halkaisee taivaan
katson sitä ja niin hymyillen.

Se nousi mustasta kirkkaaksi
se katosi pimeään.
Katosi mukanaan toive
niin kaunis unelma."



"laulava sydämeni

Niin laulaa sydämeni,
sinun lauluasi.
Niin huutaa sieluni
sinun kosketustasi.

Saanko koskaan
sinua rakastaa?
Voitko tulen sisälläin
sammuttaa?
Voinko koskaan kertoa
kuinka tunnenkaan..?

Niin itkee sydämeni vuoksesi
niin kaipaan luoksesi.

Olet aina niin lähellä..
silti liian kaukana."



"Metsätuulien tuhkaa

Sinä olet jo vapaa.
Metsän siimeksessä tuhkasi.
Sairaus ei kaiverra sinua.

Olet aina muistoissani.
Jäi ikuiset tassunjäljet
sydämeeni.

Rölli, rakas lemmikkimme.
Olet metsässäsi vapaa.
On aika sanoa hyvästit,
on aikani laskea sinut vapauteen."

taas muutama runo :)

on kaikki niin vaikeaa.ei enää tiedä mitä ajatella..kaikki asiat on niin sekaisin.Itse taidan olla eniten sekaisin...mikähän auttaa kun tuntuu et kaikki on turhaa.on hankala elää itsensä kanssa kun tuntee olevansa vihattu.tästä ei ota kukaan selvää, sen tiedän.siksi en sano enempää.kunhan kirjoitin jotain....

ahdistaa..Ei voi nukkuu yöllä ei voi keskittyy päivällä, ei kykene mihinkä kotonaa ku korkeintaan nukkumaan..pyörryttää ja paleltaa.eli hyvin menee? Huh..on tämäkin päivä elää elämääni eteenpäin. haluisin nukkuu kunnolla ja parantuu kunnolla flunssasta vai mikä onkaan..vieläki suht.huono olo.pitää vaan pakottaa itseeni jakselemaan :)