Pidän usein yllä esirippua minun oikean persoonallisuuden ja muiden ihmisten välillä. Tämä näkymätön siirappiesirippu antaa minulle kieron oikeuden (tsekkaa viime merkintä: teemana kierous) toimia salaa. On usein hyvin vaikeaa olla oma itsensä, etenkin minulle, yritän luoda itselleni erilaisiin tilanteisiin sopivan profiilin, joka tyydyttää useimpia tai on hyvin kontroversiteettinen "hahmo" itselleni. Usein tämä toimii ja alan viihtymään näissä uusissa, vaihtuvissa "univormuissa". Tämänkaltainen moni(vale)persoonallisuus on osoittautunut yllättävän raskaaksi, etenkin kun tuntee olevansa vanki omassa päässään jolloin itsestä on tullut piskuinen orjatar, joka on kahlehdittu pelon ja ujouden kettinkeihin. En ole kuitenkaan skitsofrenikko psykopaattitappaja, enkä ole muuttumassa siihen.
Takaisin aiheeseen lyhyen ekshibitionismin jälkeen. Kohtelen ihmisiä kuin ihania hamstereita tai sitten kuin viikon vanhaa kurria (sanille kiitokset uudesta sanasta). Kohteluun ei välttämättä ole syynä se, että vihaan heitä ja he ovat rumia kuin Barrack Obaman vasemmassa jalassa oleva syylä, vaan se, etten vain tajua kuinka kohtelen tärkeitä ihmisiä huonosti. Tänään 21. päivä huhtikuuta armon vuonna 2008 kiusasin erästä tuntematonta syntistä naista koulussamme sen takia, että olisin saanut kavereita. No, tuo tekosyy on yksi versio, mutta se on minun totuuteni. Usean suuren, riettaan, halventavan ja nöryyttävän kiusanteon jälkeen podin suurta ahdistusta, pahaa oloa sekä pahaa selkäkipua. Haluan pyytä koko Suomen suuren ja uljaan kansan edessä anteeksi.
Usein en edes ajattele, että olen satuttanut toista ihmistä oikeasti omalla julmalla, omasta mielestä hauskalla jutulla. Joissain tapauksissa en pysty päästämään suustani muuta kuin solvauksia vaikka yritykseni olisi kertoa:"kuinka ihanasti auringon säteet taittuvat kukkien terälehdistä hiustesi kautta paitasi vetoketjuun" sen sijaan, että kerron:"sä olet epäonnistunut ja muutenkin ruma".
Luulen, että minun tuomioni on Danten helvetin 7. tasolla roistojen, itsemurhaajien ja sodomiittien kanssa. No, mutta en ole oikeasti niin hirveä kuin kerron ja vaikka olisinkin vetäisin sellasen kabaree-esiyksen ettette huomaa mitään. Aika itsekästä, no mut joo.