Tuhansien tahtojen näen taipuvan iltaan. Mailien päästä näen kauniit kasvosi, jotka yhtyvät taivaan harmaaseen sävyyn. Kuulen kuinka ystäväni huuhtoutuvat rantaan ja huutavat avukseen mytologian titaaneja. Ajatuksissani on kuva siitä, mitä myrsky tuo.
Tunnen kuinka emme kuulu meidän aikaamme. Rakennusten puheiden kaiku kantautuu syvältä maasta ja pilvet tiputtavat päällemme sadematon. Alas, alas sade tippuu. Hehkuvan ilmakehän suunnattomat kondensaattorit vapauttavat energiaa ja hetkessä varastoituvat uudelleen. Kultaiset piikit osuvat rakennusten kattoihin ja energiavallit erottavat meidät toisistamme. Äärettömät etäisyydet välillämme enteilee vain tulevaa, joka on kuitenkin ainoa asia joka meitä yhdistää ikuisesti.
Nyt tunnen tyhjyyden ja muut vajoavat päidensä häpeään. Onnistun kääntämään tuulen ja purjeeni täyttyvät. Purjehdin kohti jääkarhujen saarta, jossa huoneen 118 tyttö odottaa minua. Myrsky laantuu ja sumusta nousee saari ja tämä saari heijastaa violetin värinsä meren pintaa.
Rannalla sydämeni huutaa minulle ja maailma katoaa.
Uusimmat blogimerkinnät
- ANTARES 25.04.
- "Voihan nenä!" sanoi limetti kun... 06.01.
- Joulutarina 23.12.
- Fakta idästä 04.12.
- 7. profetia 30.11.
- Sisäisen kuolemisen taito 18.11.
- Foreplay/Long Time 28.10.
- Foreplay/Long Time 28.10.
- Foreplay/Long Time 28.10.
- Kreisibailausta? 25.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (2)
-
▼
2008 (46)
- ▶ joulukuu 2008 (2)
- ▶ marraskuu 2008 (3)
- ▶ lokakuu 2008 (5)
- ▶ syyskuu 2008 (4)
- ▶ elokuu 2008 (9)
- ▶ heinäkuu 2008 (10)
- ▶ toukokuu 2008 (6)
- ▶ huhtikuu 2008 (6)
- ▶ maaliskuu 2008 (1)