löysin koneeltani tällästä syvällistä pohdintaa, sitä harrastan päivittäin =)
Olen päätynyt siihen, että rakkaus, se on kuin saippuakupla. Niin helppo särkymään. Vain yksi väärä kosketus ja hups, se katoaa.
Saippuakuplaa pystyy venyttämään, mutta siihen tarvitaan taitoa. Rakkautta voi kasvattaa venyttämällä omaa pinnaa ja yrittämällä hyväksyä tietyt tosiasiat. Taitoa vaatii myös itsehillintä ja oikeiden sanojen löytäminen oikeaan aikaan.
Kerran erään pojan kanssa ajelimme juhannusyönä kotiin päin. Ylämäessä kohtasimme hirven, törmäys oli hyvin lähellä. Ensi säikähdyksestä selvittyämme poika kysyi: "Mitä sä ajattelisit jos me seurusteltais joskus?" Vastasin sen enempää ajattelematta: "No ei kai siihen ainakaan kuole."
Niinpä. Siinä oli taas sitä aitoa suomalaista small talkia parhaimmillaan. =D
Toisaalta joitakin epätoivoisia suhderäpellyksiä voisi kuvata näin: se on kangas, joka alkuun tuntuu niin vahvalta. Ehkä on myös lämpimän värinen. Mutta kun lähempää katsoo, siitä kuultaa läpi. Asiat ei ollutkaan niin hyvin kuin kuviteltiin.
Muistan hyvin sen kun vanhainkodissa työskennellesäni eräs mummu sanoi: "En minä osaa sinuu mitenkä hyvin neuvoo. Mut sen mie sanon, että älä ota huonoo miestä."
Eipä kai kukaan meistä huonoa miestä tahdo, mut se hyvä on niin mielettömän vaikee löytää.
Uusimmat blogimerkinnät
- I was waiting this moment!!! 04.02.
- jotain vaan... 18.11.
- sitä vaan 14.11.
- njam 27.09.
- aaa sopii mulle !! :) 02.08.
- no vähä vitun jeeba :DD 03.06.
- ymmärrän.. 16.04.
- juu 30.03.
- öö 17.02.
- pakko sanoo 11.02.