IRC-Galleria

Lehtipuu metsässä kaksi nuorta miestä kulkee, vaikea kulkuisessa maastossa tutkien ympäristöä.
edellä menevä katkoo ja työntää villisti kasvaneita oksia tieltään, perässä kulkeva vilkuilee hermostuneena ympärilleen päästäen välillä pieniä säikähdyksen ääniä.
"Mutta Jack, tiedätkö missä me olemme? Me olemme kielletyllä alueella,
isä sanoi ettemme saa.."
"Äh! Iho umpeen Hanson, olet vain pelkuri, mitä täällä muka olisi?"
"N-no sinähän tiedät.." vapisi Hanson.
"Voi hyvänen aika, se on varmasti jo kuollut, siitähän on jo 7 vuotta aikaa hölmö"
sanoi Jack ja pyöritteli silmiään huokaisten, hutkien samalla maastoa helppo kulkuiseksi.
He jatkoivat kulkuaan yhä syvemmälle metsään, puut rupesivat harvenemaan ja maasto rupesi muuttumaan helppo kulkuiseksi, se oli merkki siitä, että asutusta varmasti olisi lähellä.
Jack pyyhkäisi mustia puolipitkiä hiuksia pois kasvoilta ja pisti käden silmien suojaksi nähdäkseen kirkkaudelta paremmin.
"Hanson katso, onko tuo se?" kysyi Jack leveä virne naamalla katsoen samalla Hansonia.
Hanson työnsi kädellä syrjään oksistoa ja säikähti näkemäänsä: hylätyn näköinen talo,
jonka ympärillä kasvoi köynnöstä ja seinustan vierellä liilanmustat villiruusupuskat kasvoivat jo kukkapenkin ulkopuolella ja valloittivat seinustan kohoten ylös kohti ruostunutta vesiränniä,
kuoleman hiljaista ja talon ovi pienesti raollaan, melkein kuin kutsuen sisään.
"Eih! Isä tappaa meidät jos hän saa tie.."
Jack läppäsee käden Hansonin suun eteen hyssyttäen kovaa.
"Ei isä tule tietämään, että kävimme tässä talossa, hänhän edelleen luulee meidän olevan fasaanimetsällä"
Jack virnuilee ja naurahtaa, hän hypähtää tukin yli ja kävelee kohti taloa.
"voih.. tästä ei hyvää seuraa, tämä on kielletty alue.."
mutisi Hanson, kulkien ripeästi Jackin perässä.
He vilkuilevat ympärilleen ettei varmasti ihmissudet tai muut kamaluudet päässyt yllättämään heitä.
Jack kaivaa povesta taikasauvan, saman liikkeen tekee Hanson vapisevin käsin.
"onko aivan pakko mennä sisälle? eihän täällä ole.." piipitti Hanson, mutta hänen veljensä ei kuunnellut häntä vaan katsoi jännittynein kasvoin oven kahvaa, ojentaen kättä sitä kohti, mutta pysähtyy puoleen väliin, hän ojentaa sauvansa kohti ovea ja työntää oven auki sillä.
Ovi narahtaa vertahyytävällä äänellä ja päästää kimakan narauksen, lopulta pysähtyen vasten seinää.
Jack katsoo sisälle oviaukolta, mutta ei näe pimeässä paljon mitään, muuta kuin eteisen kaltaisen olotilan, jonka keskellä iso pöytä täynnä vanhan näköisiä kirjoja hämähäkin seitissä ja muussa vuosien pölyissä, kaksi pienempää piironginlaatikkoa ja yksi korkea hylly täynnä tavaroita, lattialla on pari kaatunutta tuolia, toiset kaksi nojasivat pöytää vasten.
Jack siirsi katsetta pöydästä rappusiin, jotka menivät ylös ja kaartuivat kaiteella varustettuun käytävään päin.
"huhuu! onko täällä ketään?!" huudahti Jack. Hanson hätkähti ja meni veljensä selän taakse.
"Oletko hullu? Mitä jos täällä on.. on jokin paha olento? ja sinä vain huhuilet täällä!"
"Äh, älä viitsi, sehän olisi jo hyökännyt.." Jack hiljentyi kuulostellen talon mahdollisia ääniä.
Hansonin ostalla valui hikikarpaloita, kun hän katseli pimeää taloa.
"Siinäs näet!" Jack veti naaman leveään hymyyn ja läimäytti veljeään selkään hyvin kovaa, että Hansonilla meinasi ilmat karata pihalle,
"Tuolla on näemmä keittiö, ainakin täältä näkee jonkin padan"
Jack totesi ja osoitti vasempaan ovelle, joka oli sen verta raolla, että sieltä näkyi heikkoa auringonvaloa, hyllyn täynnä pieniä purkkeja ja padan, jonka kansi oli vinossa.
Jack käveli sisälle taloon kohti rappuja, Hanson katseli peloissaan pöydällä olevia kirjoja ja luki niitten nimiä hiljaa mielessään.
"Lohikäärmekoulutusopas.. Kuinka kasvatat villejä ruusuja?.. Taistelutaitojen historia.."
Hanson käänsi äkkiä päätään kuultuaan narinan, joka lähti rappusista, Jack oli astunut ensimmäiselle.
"Älä mene sinne! Siellä voi olla..!" Hanson parkaisi, mutta Jack hyssytti taas hänelle kovaa.
"Älä viitsi vellihousu, ei täällä mitään ole, pelkkää saastaa ja sirpaleita.."
"Nyt olen tosissani! Tule pois sieltä, minä lähden, en ole tässä Wildrosejen talossa enää sekuntiakaan!" Hanson huusi naama valkoisena pelosta veljelleen, joka katsoi häntä kuin halpaa esinettä ja tuli pois rapulta.
"Olet liian pelokas, ei täällä ole ketään.." *Wosh* Jack kääntyi katsomaan ylös kuultuaan äänen, hän jähmettyi täysin kuuntelemaan ja katselemaan ympärille, jos äänenaiheuttaja tulisi esiin.
"Kuulitko tuon Hanson?"
"Ku-kuulin, se on talon demoni, se tulee ja polttaa meidät helvetin tulessa"
"pyh pah, älä höpötä, talon demoneja ei ole olemassa, mmm.. mikäs tämä on?" Jack katsahti pöytään ja nappasi käteensä hyvin paksun kirjan, jonka kannessa lukee: "Wildrosejen sukukirja"
Hän rupesi selaamaan kirjaa pikaisesti.
"kummia henkilöitä vain ja jotain ohjeita elämän varalle, kuviakin.." Jack mutisi.
"Pistä se takaisin, ei ole hyvä idea koskea tämän talon tavaroihin.. nehä voivat olla kirottuja"
"Hah hah! Varmasti on kirottu, sitten uskon, kunnes tähän taloon tulee epämääräistä elämää"
Jack pamautti kirjan nii kovaa kiinni Hansonin naaman edessä, että kirjan pölyt pistivät hänet yskimään.
"Kyllä minä tämän haluan lukea ja siksi vienki sen mukanani kehuakseni kaikille"
virnuili Jack ja lähti kohti oviaukkoa.
Yllättäin ylhäältä putosi alas raskaasti tömähtäen hämärä hahmo.
"Pistä se kirja takaisin" puhui tummahko naisääni pimeydessä silmät kiiluen.
Jack ja Hanson päästivät säikähdyksen äänen ja menivät valkoisiksi kuin lakanat, kumpikaan ei ehtinyt tehdä elettäkään, kun hahmo hyökkäsi suu avoimena suoraan Jackin kaulaan purren terävillä hampailla ja pitäen tiukan otteen suulla,
Jack huusi kauhusta ja tuskasta, veren purskahtaen hänen suusta ja kaulalta,
jossa hahmo oli tiukasti kiinni ja vähän väliä ravistaen häntä hampaissaan
Hanson huusi kauhusta katsellen veljensä äkkikuolemaa
"Jack! Jack!" hän hengitti raskaasti ja katseli hahmoa silmästä silmää kankeana kauhusta.
Hahmo paljastui nuoreksi tytöksi, jolla oli tuuheahko takkuinen tukka, korvat kuin kissaeläimellä myös silmät samanlaiset kissanviirupupillit, kasvotkin olivat kissamaiset ja veriset petoeläimen kulmahampaat upotettuna lihaan.
Tyttö roikotti Jackin ruumista pelkästään suuvoimin, katsoen samalla Hansonia vihaisin silmin muristen kuin naarasleijona.
Hanson hoiperteli kohti ovea huutaen vielä Jackia ja sönkötti jotain, tyttö sähisi hänelle ja
se sai Hansonin jalkoihin vipinää ja hän huusi juostessa kuin viimeistä päivää.
Tyttö katseli pojan menoa ja sylkäisi Jackin ruumiin suustaan,
joka tömähti pölyiselle lattialle sukukirjan ja poikki menneen taikasauvan viereen.
Zina Wildrose, 16- vuotias Wildrose-sukupolven nykyaikaa ja suvusta karkoitettu orpo tyttö,
jonka vanhemmat tapettiin hänen silmien edessä, kun hän oli 9- vuotias.
Hän on aivan äitinsä Leelan näköinen,
mutta silmät yhtä kirkkaan hailakan siniset kuin isällään Jakella.
Zinan perintö heiltä ja koko suvulta on pyöreä riipus,
jossa koristaa kissaeläimen pää loimujen keskellä,
riipuksen avulla hän pystyy muuttumaan puoli-ihmiseksi, kissaihmiseksi,
hän on vain päättänyt pysyä kissaihmisenä, puhdas raivo, muuttaa hänet pedoksi.
Zina sylkäisee verta suustaan ja koskettaa kielen kärjellä kulmahammastaan
"saastaista verta" hän ajattelee mielessään
ja hyppää takaisin yläkerran pimeyteen kuin kissa.