IRC-Galleria

Tuli taas viime yönä kirjotettuu uus runo..
tai oikeestaan se oli mun käsi joka alko kirjottaa ...
Tää ei kyllä ole mikän iloinen ja pirteä runo..



Pitkään olen istunut yksin pimeässä nurkassa kiemurrellen
tuskasta, ahdistuksesta, itkien itseni uneen
yrittäen ymmärtää tätä kaikkea.
Edessäni ei ole ollut kuin pimeä kuilu
korvissani olen kuullut vain oman tuskasen henkityksen
silmäni tuntuvat turvonneilta, jotka eivät jaksa enää pysyä auki.
Jalkani eivät jaksa kävellä,
en jaksa nousta.
Huomaan ajattelevani että ehkä huomenna,
ehkä huomenna paistaa aurinko ja jaksan nousta,
katsoa ympärilleni.
Mutta en tänään, tänään en enää jaksa nousta.
Huomaan uuden kyyneleen lämmittävän toisessa
silmäkulmassa, tunnen että lisää kyyneleitä
on tulossa.
Käperryn pieneen möykkyyn,
odottaen parempaa huomista.