IRC-Galleria

Tämä runo on tehty teille.
Naantalin palossa menehtyneille.
Teitä siis viisi kuoli.
Kaikista tuli kova huoli.
Miksi kuolitte näin nuorina?
Miksette pappoina ja muorina?

Eikö elämä muka ole tärkeä.
Ei tässä ole mitään järkeä, mutta muistakaa.
Kukaan ei teitä tule unohtamaan.
Me kaipaamme teitä ja tulemme aina kaipaamaan,
sillä olette sydämmissämme aina.
Nyt ei muu kuin suru paina.
Joskus vielä näämme.
Sitten yhdessä eläkäämme,
siellä kauniin sinisessä taivaassa.

Haluaisin ajassa taaksepäin.
Miksi piti käydä näin?
Emme olisi kukaan sinne menneet,
jos olisimme tämän tienneet.
Nyt poissa olette vain.
Anna mulle se avain,
jolla teidät taas eloon saamme ja yhdessä
kaikki ilot jaamme.