Niin siinä sitten kävi niinkuin ennenkin,
ajattelin, et sulle puhua tohtisin.
Mut mitä vielä kun tulit vastaan,
punaiseksi sait minut ainoastaan.
Taaskaan en voinut sanoa sinulle edes "hei"
kun ihana katseesi minut mukaansa vei.
Kun tulet minua vastaan,
olen pelkkää sulaa vahaa ainoastaan.
Niin suurta rakkautta on tää,
ihastuskin on mennyttä elämää.
Suuri tunne, joka myös satuttaa,
koska tiedän en sua koskaan saa.
Niin, enhän voi olla varma siitä,
mut jos mun rohkeus ei riitä.
Sulle puhumaan,
niin toivon vaan.
Et joskus huomaat sua katselen,
silmillä palavan rakkauden.
Sitä toivon ja rukoilen,
et joskus huomaisit mun rakkauden.
Toivon vain, sydämeni palaa,
rakkaudesta olen vain sulaa vahaa.
Joskus kun katsot silmiini pitkään,
muuta en sitten hetkeen nääkkään.
Vain katseesi ihanan,
ja ulkonäön mahtavan.
Silmissäs joskus välkkyy palo,
mut oisko se kummiskaan rakkauden valo.
Joskus se silmissäs välkkyy pitkään,
mut en tiedä jos harhaa nään.
Niin sitä tiedä en,
mut huomaisit mun silmistä rakkauden.
Ehkä vielä joskus toiveeni toteutuu,
meille loistais sillon rakkauden kuu.
