IRC-Galleria

"5. Miten juhlit koulujen loppumista?
- Otan pullon, avaan korkin ja juon. Iskä toi nimittäin Helsingin vedeltä hirveän määrän pullotettua vettä. Olipas huono."

Tuo oli oikeasti aika huono.

Caldes de Montbuissa ei osattu englantia. Huitomalla onneksi selvisi. Koululaiset sönköttivät vain holaholaa ja moiskauttelivat poskipusuja. Selvisin kaikesta ihailemalla punaisia unikkoja, joita kasvoi joka puolella villinä. Lupasin viihtyä Barcelonassa, jos sielläkin olisi niitä.

Hostelli Parsseloonassa oli torakkaystäviämme lukuunottamatta varsin - köh - miellyttävä. Unikkoja ei ollut. Rappusia tuli käveltyä niin paljon, että alaspäin mennessä oli pakko hokea omille jaloilleen "vasen oikea" -käskyä. Yhteistyö jalkojen kanssa on "ihan jees."

Oli siellä kivaakin. Niinkin kivaa, että minulta ja Kaisulta kysyttiin että ollaanko vedetty marihuanaa tai jotain.
Kuten muutkin kokivat roihuavien tunteiden paloa, myös minä sain osani siitä. Rakastuin nenään. Se oli upea. Sellaisia neniä ei näe usein.

Kuukauden kysymys: Karvoilla vai ilman?

- Maaren Myrsky Rosalie Djerf (ihan Inka vaan)
Ps. Eläintarha oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Nähtiin norsuja, aaseja sekä kilpikonnia parittelemassa. Se oli kovin opettavainen retki.
Pps. Jäi ikävä sitä nenää.

Ensin piti tottua palmuihin. Sitten ajatukseen siitä, että täällä pätee kaikki samat fysiikan lait kuin Suomessakin. Istun Figueresissa jossain ravintolassa Konstan vieressä dataamassa. Älkää peljätkö, huomenna tulen kotiin.

Eilen oli suhteellisen hauskaa pitkästä aikaa. Jarin pitäisi täyttää useammin 50.

Nyt olisi sellainen pullopostinlähettämisolo, mutten jaksa lähteä tänään yksin joelle, eikä kukaan lähde kaveriksi. Toisaalta en kyllä ole edes kysynyt keneltäkään mitään.

No juku.

Vaihtoehtoinen, mahtipontisempi tarina Pornaisten perustamiselle: Olipa kerran joukko jalosukuisia velhoja, nimeltänsä he olivat Johan Kirveskoski, Carl Laukkoski, Henrik Laha, Stefan Halkia sekä Erik Metsäkylä. Oli selvää, että heillä oli kova kilpailu löytämänsä maapläntin omistamisesta, joten he pitivät velhoturnajaiset Mustijoen rannalla. Musti oli Stefan Halkian koira, sehän on selvää. Tai vaikka papukaija. Turnajaisten alkaessa he kaikki ottivat yhteen täsmälleen yhtä aikaa ja siitä syntyi mitä mahtavin räjähdys. Savun hälvettyä paikalla ei ollut enää ketään, sillä jokainen velhoista oli paiskoitunut räjähdyksen voimasta omiin suuntiinsa. Kukaan ei selvinnyt hengissä. Heidän haudoilleen on laitettu nimikyltit heidän muistollensa. Kunnalle nimen keksi eräs härski patu ja naureskelee vieläkin haudassaan, kuinka hykerryttävän jäynän onnistui tekemään.

Kirjoitan tästä vielä fantasiakirjan.

Haluaisin syödä käteni.

Kumpa voisin valua sadeveden mukana viemäriin.

Olen harrastanut koko illan kesäteatteria ja passiivista tupakointia. En ole varma, hengitänkö vieläkään.

"No siis en kyl enää ikin pelaa salibandyy, nehän on kaikki iha hikisii, yääk!"

”Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestäkään aivan varma."

- Albert Einstein

En ymmärrä miehiä.