IRC-Galleria

Kun noita kasvoi aikuiseksi, Waltzhagenin kyläläiset alkoivat pelätä, että noita söisi heidät, ja alkoivat vihata häntä. Noita oli luonut kylän rajalle näkymättömän seinän. Sisälle pääsi, mutta ulos lähtenyt ei päässyt koskaan sisään. Sitten kolme päivää kadoksissa ollut lapsi saapui nääntyneenä takaisin ja vaipui syvään uneen toistettuaan kolme kertaa noidan nimen. Kyläläiset ottivat soihdut käsiinsä, ja sytyttivät noidan talon tuleen. Sillä hetkellä taivaalta laskeutui ajan prinsessa, joka sammutti tulen hetkessä. Prinsessa antoi nidalle merkin. Kun he hyökkäsivät, kylää ympäröivä seinä katosi ja valtava peto ilmestyi. Taistelun lopuksi prinsessa ja noita muuttivat pedon kiveksi, ja rauha palasi kylään. Kun lapsi heräsi unestaan, hän kertoi kuinka noita oli tehnyt seinän suojellakseen kylää pedoilta. Eikä voinut puhua, koska seinä ei olisi muuten pystyssä. Kyläläiset olivat sydämestään kiitollisia noidalle, joka oli toivonut prinsessan vievän hänet linnaan. He odottivat nidan sanovan jotakin, mutta noita ei sanonut mitään. Sen sijaan hän lauloi. Kukaan ei enää tiedä noidan nimeä, mutta hänen lauluaan lauletaan vieläkin nykyääkin jossakin päin kylää.