IRC-Galleria

meijän yhteinen taival alkoi jo vuonna -89 ku mä synnyin 16 minuuttia sun jälkeen. lapsena me ei oltu ollenkaa toisistamme erossa. Itku meinas tulla silmään väkisinki ku kuultii että sä meet eri kouluun ku mä. päivät erossa mutta illat aina yhessä. meillä oli sama harrastuskin. Ripari muutti mua tosi paljon ja sä et aluks tajunnu mua ollenkaan mut loppujen lopuks olit mulle isoin tuki. meillä meinas mennä välit poikki ku muutin pois kotoa. en vaan kestäny olla enää siellä. onneks ne välit korjaantu oltiin taas ku paita ja peppu ei menny päivääkää etteikö oltais puhuttu toistemme kaa. yritin tukea sua kun sulla oli paha olo. yritin oikeesti kovasti. sä muutit toiselle paikkakunnalle mut silti oltiin joka päivä yhteydes toisiimme. jos ei nähty niin ainaki puhuttii puhelimes. en huomannu sun pahaa oloa ja sun alkoholiongelmaa. tajusin vasta sit sun olon ku se oli jo myöhästä sun pää oli jo hajonnu sä olit jo joutunu vankilaan. nyt en saa nähdä sua ku maksimissaan kerran viikossa ja väkisinki mieleen tulee et entä jos oisin ymmärtäny entä jos oisin kuunnellu ees vähän enemmän.. nyt se on myöhästä ja nyt mut hajottaa ikävä kaipuu sun hymyä kaipuu sitä että itkit kaipuu kaikkea yhteistä

anteeks etten oo ollu sulle se sisko mitä oisit tarvinnu... :( lupaan että kun ollaan taas yhdessä en anna sun voida pahoin ja sulla ei koskaan enää oo yksinäinen olo.. ja nii en ikinä tahdo nähä sun kyyneleitä. ne sattuu mua liikaa... :'(