IRC-Galleria

Rikoit sinä minut, sukkauhousuni.
Tahdoitko enemmän?
Tahdoinko minä?

En koskaan kysynyt.
En tahtonut.
Rikkoudunhan minä kuten muutkin.
Näetkö?

En tahtonut.
Koskit.
Katosit.

Hymyilit.
Olit todellinen.
Näen sen hetken.

Oli se olemassa.

Meille molemmille.
Pyysinkö enemmän?

Jos liikaa, älä huomioi.
En minäkään.
Olen aina olemassa.
Liiaksi asti.



En koskaan kenellekään.
Vain itselleni.

Niin ei voi rikkoa ketään.





Hymyilen.
Tiedäthän.



Ja jos et tiedä, niin toivottavasti opit tietämään. On päätöksiä joita on pakko tehdä. Tekoja joita kadutaan ja joita ei. Jos sä kadut kaikkea niin mä kadun kanssa. Siihen asti mä vain selviän. Kuten aina.
En mä voi luvata myöskään katuvani, se on vaan sana. Kuten kaikki. Mä teen niin kuin mulle on helpointa. Miten sen sanoiskaan?
Ei oo sua, ei mua. Vain tää elämä joka ajaa tilanteisiin joista ei pääse ei yli ei ympäri. Sä haluaisit kiertää, mutta päätät mennä suoraan läpi.
Elämää ei sen enempää.
Katso peiliin. Kyllä siellä on sun silmäs. Riippuen siitä tahdotko sä nähdä vai et. Mä ainakin jatkan matkaani. Aina suoraan. Ihan vain sen takia, että mulla ei ole muutakaan.
Ei tietä mille kääntyä, ei polkua jota seurata. Mun valintani on olla tässä. Niin kauan kuin sä haluat.
Ja jos sä haluat vain hetken niin mä nöyrryn helposti siihen.
Mihin muuhun musta oliskaan?

No jaa. Taas vain elämää, ei sen enempää.
Mulla ei ole kuulemma vahvaa sidettä ystäviini. Kerrankin joku osu oikeaan. En mä oikeasti jaksa/pysty päästämään ketään niin lähelle mua, että se todellakin näkis mut. Yhä edelleen mä annan ihmisten olettaa että tämä olen minä, vaikka mä en ookkaan tällanen oikeasti. Vai voiko toisaalta olla niinkin, että mä ite oletan niin kovasti olevani jotain muuta, että en huomaakaan olevani tällanen?
Miks se sitten tuntuu niin pahalta, että mä en voi puhua mun ajatuksiani kenellekään niin, että ne aidosti ymmärtäis? Eli mulla ei ole läheistä sidettä ystäviini. Se nyt on todettu todeks.
Miten mä saisin selville sen, että kuka mä oikeasti olen?

Ja me hymyillään kun tavataan. Turhaa. Eihän me enää tavatakaan. Enhän mä enää koskaan poistu tästä kuorestani. En katso maailmaan, en katso, en edes kurkkaa.
Täällä on parempi. Lämmin ja hyvä. Turvallinen.
Tänne sä et voi ainakaan hymyillä.

Mä inhoan olla näin kiinni.

Mikään ei koskaan muutu.
Aika kiertää kehää mun ympärilläni.
Hajotan mielenimaisemaa.
Rakastan yksinäisyyttä.

Shiny discoballs.

Kaikki hiljaista ja tyyntä. Ei enää ääntä rikkomassa mielenmaisemaa. Ei ääntä.
Ei laukaustakaan.
Kuitenkin vereni kohisee. Syöksyy kierteenä eteenpäin.
Miksei se vain voi lopettaa? Lopettaisi kaikki toimimisen.

Antakaa mun vaan sammua. Haihtua ilmaan ja kadota.

Kuvaile minua yhdellä sanalla. Siis VAIN yhdellä(!) ja laita sitten tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut sinusta ajattelevat.

Joskus vaan on semmonen olo, että kaikki on ihan hyvin. Kyllä mä sen tiedän. Miksen mä sitten koskaan voi tuntea niin? Tällä hetkellä kaikki vois olla niin hyvin, kuitenkin jokainen sentti, milli, mun ruumiistani huutaa jotain uutta.. Mä haluisin niin sopeutua edes hetkeksi tähän rooliin johon mä itseäni yritän sovittaa, mutta se ei millään tunnu sopivalta. Mikään ei tunnu sopivalta. Milloinkaan kaikki ei ole hyvin. Ei tässä maailmassa mun kohdallani.
Hävettää aina valittaa kaikesta, vaikka ei olisikaan syytä. Hävettää vain olla ja hengittää. Ei siinä mitään pahaa ole. Eihän?
Miksen mä vain osaa olla? Miksen...

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni.

Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa).

Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Listaan haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.


1. Puhun itsekseni 24/7
2. Puren kynsiäni
3. Elän keskusteluja jotka kuvittelen
4. Tanssin ikkunan edessä kun katson ohi meneviä ihmisiä. :P
5. En ajattele kun vietän aikaani miesten seurassa. (tää on pahin, aina ongelmissa tän takia)

Mulla ei oo kyl ketään haastettavana tähän...

Two years ago you left your family
now that´s just distant memory
thorn down blackened history
look now girl how you bleed
and tell me what you see

now you´re selling yourself your soul to the night
you just can´t make it allright
nobody there to hold you tight
but dreams they fly so high

You´re working under red light
you wonder what went wrong
you´re walking under city lights
and there´s no way out

Now you´re thinking about what´s going on
you keep on singing the same old song
there´s no turning back
that you well know
so you keep walking without a reason why

You´re working under red light
you wonder what went wrong
you´re walking under city lights
and there´s no way out

Two years ago you left your family
everything went so suddenly
with needle in your vein
you play your last game

You´re walking under...

Ja kun mun mieleni on musta on vain yks suunta mihin kulkea.
On vain yks oikea vastaus mitä toistella.
Vain jotain, että ois suurempaa.

Mihin ihmeeseen katosi päivät kun mä olin tyytyväinen?
Mihin ihmeeseen katosi hetket ku mä en jaksanut valittaa?
Mihin ihmeeseen katosi se ihminen, joka olin minä?
Joka olin minä.
Minä.