IRC-Galleria

Katson sinua. Välttelet katsettani. Et halua puhua.
Ahdistut kun olet lähelläni.
Haluaisit vain kadota. Sanot että sinulla ei ole mitään elämisen arvoista.
Ei ketään jota rakastaa, ei ketään joka rakastaa.
On sinulla. Minä rakastan sinua.
Mutta sinä haluat kuitenkin mennä.
Lähdet, mutta palaat takaisin sanomaan, että rakastat minua.
Sitten lähdet.
Lähdenkö perääsi?
En, en lähde. En saisi mieltäsi muuttumaan vaikka kuinka yrittäisin.
Katson perääsi, vaikka en nää sinua. Katson perääsi, vaikka en kuule askeleitasi.
Minulla on muistoni, pitkät puhelut ja venyneet illat.
''Rakastan sinua!'' huudan perääsi ja kävelen kotiin.

''Noin 17-vuotias poika löydettiin kuolleena sunnuntain ja maanatain välisenä yönä.
Tapaus vaikuttaa itsemurhalta. Miksi tämä poika riisti hengen itseltään?''

Niin, miksi?
Luen jutun aina uudestaan ja uudestaan.
Nytkun olet mennyt, ei minullakaan ole syytä elää.
Otan käteeni peilin. Inhoan ihmistä joka katsoo siitä takaisin.
Paiskaan peilin lattiaan.
Nostan palasen ja puristan sen käteeni. Peilin terävä reuna uppoaa syvälle kämmeneeni, mutta en välitä.
Itken, mutta en kivusta, ikävästä.
Siirrän peilin ranteelleni ja painan. Liikutan sen terävää reunaa ihollani.
Toistan saman kylmän rauhallisesti toiselle ranteelleni.
Minua heikottaa, mutta en välitä.
Tunnen kuinka kuuma veri pulppuaa ranteestani ja valuu pitkin käsiäni tippuen lattialle.
Kaikki sumenee ja kuulen kuinka kutsut minua.
Suljen silmäni ja kaadun maahan.
En tunne enää mitään.