IRC-Galleria

hihiiii, ens kuun aikana myö muutetaan.. varo vaa Jenni.

Ens viikolla kattoo rivari kämppää.. kih kih.
Hope So et saaraa se...

Mä rakastan mun rastoja <3
Ne on niiiiiiiin ihanat!
Siskon kädenjälkeä nämäkin hiukset =)
Mä oon Röllin se vaimoke. En muista nimee =)
Pojka sano sen niin hyvin. Sä oot pojka hassu <3

Kanssasi kappaleen matkaa, kerran mä kulkea sain.
Elämästäin osan mä näin ikään kuin unessa vain,
vaan emme saattaneet jatkaa. Toinen jo omisti sun,
kun nykyään sinut mä nään arka on mieleni mun.

Kielletyt tunteet sisälläin sinuun ne liittyy ystäväin,
enkä mä koskaan omistaa nyt sinua saa.
Kielletyt tunteet eivät näy todeksi toiveet eivät käy
ei lupaa lämpöön hellyyteen ees hetkelliseen...

Tänään en voi sulle antaa yhtäkään haaveista mun
vain tavattiin jääköön se niin osan sai unohdetun.
Tuskani tahdon mä kantaa, helliä muistoni on.
On rinnassain iäti vain ikävä sammumaton.

Kielletyt tunteet sisälläin,sinuun en liittyy ystäväin
enkä mä koskaan omistaa nyt sinua saa.
Kielletyt tunteet eivät näy, todeksi toiveet eivät käy.
Ei lupaa lämpöön hellyyteen ees hetkelliseen.
kielletyt tunteet sisälläin. Sinuun ne liittyy ystäväin
enkä mä koskaan omistaa nyt sinua saa.
Kielletyt tunteet eivät näy todeksi toiveet eivät käy.
Ei lupaa lämpöön hellyyteen ees hetkelliseen......

Ei, en ole valmis,
olen ehkä puolitiessä jonnekin.
Ei, et tunne minua,
olen muuta kuin mä sulle esitin.
En ole vahva enkä tiedä mitä haluan.
Oon kylmä iltaisin
ja aamuisinkin aika viileä.
Mitä itse tahdoin,
kysytty ei,
mitä sille mahdoin,
niin äkkiä minut irti repäistiin.

Mua varten taivaalla
on pilvet valmiina.
Mut en saa horjua,
mä kerään voimia.
Mua varten taivaalla
on pilvet valmiina,
ja takapihalta
pyykit täytyy korjata.

On oikein sanoa se
jos ei enää toista halua.
Nyt oletko jo siellä
sen saman vanhan heilan nurkissa?
En syyllisiä kaipaa,
kaipaan vain sen pienen talon suojan,
jonka portaalta on pitkä matka tänne,
ja joskus iltaisin kun päivä laskee
piilon peltikaton taakse
kaikki tuntuu niin kovin selvältä.

Mua varten taivaalla
on pilvet valmiina.
Mut en saa horjua,
mä kerään voimia.
Mua varten taivaalla
on pilvet valmiina,
ja takapihalta
pyykit täytyy korjata.

Sinä rakkaudesta synnyit.
Niin uskomaton oli se hetki.
Saimme pienen Enkelin, niin pienen ja viattoman.
Ennen luulin eläväni, mutta niin väärin silloin luulin.
Sinä avasit meille oven uuteen maailmaan, maailmaan josta en uskaltanut edes uneksia.
Niin suuren valon toit mukanasi, se valo avasi silmäni.
En enää ollut itsekäs. Olin nöyrä ja kiitollinen kaikesta.

Olen kiitollinen, että saan joka aamu herätä kauniiseen hymyysi.
Synkkänäkin päivänä, sinun hymysi valtaa huoneen.
Sinun silmäsi loistaa niin kirkkaana ja viattomana.
Sinä kasvat, sinä opit uutta.
Niin ylpeänä katson sinua, en voi olla hymyilemättä.
Niin Rakas olet minulle, niin tärkeä.
Niin paljon sinua rakastan muruseni <3

Niin hiljaa tahdon sulle kuiskaa, kuinka sua rakastan.
Niin hiljaa tahdon sua koskettaa, en koskaan tahdo päästää irti.
Niin hiljaa sua katson kaukaa, sulle olen kuin tyhjää vain.

Mutta sisälläni huutaa, se tuttu pieni tyttö.
Se tyttö jota en enää muistanut. Se tyttö joka sua ehdoitta rakasti.
Se tyttö, joka hymyili kun sun äänen kuuli.
Nyt sitä tyttöä sattuu, enemmän kuin koskaan.
Pelko, että se tyttö menettää sut iäksi.
Sinä siltä tytöltä sydämen vuosia sitten veit.
Nyt se tyttö tahtoo vain itkeä, mutta ei kyyneleitä tule.
Se tyttö tahtoisi sano sulle paljon, mutta ei saa mitään sanotuksi.

Siksi se Tyttö tahtoi sulle kirjoittaa, koska sua eniten rakastaa.
Ei pysty susta luopumaan.
Jos katoat haihtuu tuo tyttö kokonaan, koska vain sulle tytön sydän kuuluu.
Oli tyttö unohtanut, kuinka poikaa rakasti.
Näillä sanoilla tyttö tahtoo sulle sanoa, kuinka pahoillaan on ja kuinka sua rakastaa.
Eikä pysty rakkaastaan luopumaan!

Niin hiljaa sanon näin: Sä ainoo oot ja vain sua rakastan!
.. Oon pahoillani

Mä pyysin jo anteeksi, mitä sä vielä vaadit?
Mä sanoin sulle jo et oon pahoillani, Mitä sä vielä vaadit?
Sori, en voi mennyttä muuttaa, vaikka toivoisin! Mitä sä vielä vaadit?
Mä oon anellu, mä oon polvistunu, mä olen sanonu monta kertaa anteeks, MITÄ VITTUA SÄ VIELÄ VAADIT!

Mä en tajua, Sä vaadit olemattomia.
Sä mokasit monta kertaa, minä kerran.
Mä sentään kadun virhettäni, sinä et vitun vertaa.
Sä sanot mulle et se on eriasia, vaikka teit sen itse monta kertaa.
Ja vielä silmieni alla. Häpeetsä ees yhtää? minä häpeen ja sen taakan kannan.

Mä oon vittu kyllästynyt anteeks pyytää, kun se ei muuta mitään.
Mä oon vittu kyllästynyt polvilla anelemaan, Sä et suostu mua armahtamaan.
Mä en jaksa enää kuunnella, nyt suljen korvat.
Vaivun sisäiseen synkkyyteeni!

pari vuotta sitte aloin pitää päiväkirjaa
istun huonees hiljaa, nykyään en pärjää ilman
sitä et purkaisin mun omii patoutumii
tää paha olo välil toviks katoo unist
mut valokuvii katon ja samal nään sun naamas
sit tekee mieli vitu niskas vääntää paskaks
tajuutsä et se on raskast elää täs tuskas
oon hukas ku niskaa pelkkää kuraa enää luvas
ketää ei oo vastas ku mun laiva saapuu satamaan
tää vitu raivo laittaa taivaan ampuu salamaa
tartun kynää ja puran mun tunteet
tuun hulluks laskiessa minuuttei, tuntei
katon tyhjyyteen oon omas asunnossa yksin
nii hiljast, kuulen sydämeni tykytyksin
mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais

kertosäe:
Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
tää kipu kasvaa joku rinnas pistää
rukoilen vaikken usko mihinkää Luojaan
ne seuraa aina peräs vaik yritän suojaan
katon kuuta, ei pysy katse auringos
veri valuu, mun ranteet auki on
itku valuu poskel, mun sisää koskee


mä valvon yöt mut nukun aina päivisin
vedän hupun päähäni ettei kukaan mua näkisi
valvon väkisi ja sua aina mietin
viel etin sut käsiini, kostan hyvin mielin
en vois olla paskempaa ku olla katkera
viha nousee asteen taas en pysty katset tarkentaa
sillon kynän kärki katkee taas
sua ajattelen, ei riitä viha kuvaa sanat edes
turhautunu olo, enkä jaksa siivota
lattiat on pölys, neki pitäs varmaa kiillottaa
mut vitut siit, mä viihdyn synkkyydes
ihmiset on liia sokeit omas tyhmyydes
halveksuu joka ikist kuolevaista
elät vasta sillon ku sä kuolemaa haistat
kuolemaa maistaessa, kuolemaa rakastuu
kuolemaa maistaessasi, sun elämäsi avartuu

kertosäe


tänään on sit se päivä, jota mä oon venannu
voin vaa rukoilla et mun sielu pelastuu
oon luvannu sulle kostaa, koska sä mua satutit
väität et se oli vahinko mut just sitä sä halusit
sä loit hirviön nyt on sun aikas kärsii
ajan kans menee järki, ku aika järsii
joka sekuntti syö mua ku nurkas rotat juustoo
käsis ei oo tuntoo, yritän parempaan uskoo
kuulen välil äänii, nauruu ja hihityst
kitkemist, lauluu ja kellon tikityst
se on sitä niin kutsuttu elämä
mut ne ei tiedä et piru on meijän perässä
ihmiset luulee et joku hannibal on hirvee
mut ne ei oo nähny mua ja silmieni pilket
yöllä otan esiin hankkimani kirveen
me ollaan pois ku poliisit lukee verisen kirjeen