Kotiuduin siis eilen 15.01 Ähtärin aluesairaalan sisätautien osastolta.
Tauti alkoi tiistaina 8.1 kuumeella, olin koulussa normaalisti, jossa olo oli kuitenkin todella kipeä ja väsynyt, mutta sinnittelin sisukkaasti päivän loppuun. Kuumetta oli kotona mitatessa 39,5 º c. Kekiviikkona kävin lääkärissä, jossa epäiltiin angiinaa kurkussa esiintyneiden peitteiden takia, ja sain antibioottikuurin kotiin. Nieluviljelyn tulos osottautui negatiiviseksi joten välttämättä angiinan aiheuttava streptokokki A-bakteeri ei ollut kyseessä.
Sairaalaan jouduin perjantaina kun kipu suussa ja kurkussa käytännössä estivät syömisen ja juomisen. Puhuminen oli myös käytännössä mahdotonta, epämääräistä muinaa lukuunottamatta.
Eli paikanpäällä lääkäri määräsi suoralta kädeltä tiputukseen ensin poliklinikalle ja sit sieltä sain omin jaloin kävellä osastolle kun paikka vapautui.
Kyseisessä huoneessa oli minun lisäkseni neljä papparaista. Kaksi heistä oli aika lailla kujalla tästä hetkestä, eli he makasivat sängyllään. Kuulo ei toiminut ja ääntely eläimellistä. Tiedossa oli riemukas yö. Toiset kaksi olivat hekin kuudenkymmenen paremmalla puolella, mutta olivat kuten minäkin sairaalassa vain tilapäisesti, muuten vielä täysissä voimissaan olevia sankareita.
Sain kerrassaan seksikkäät vaalean vihreät sairaalavaatteet ja kaupanpäälle tumman vihreän aamutakin. Sänky oli moottoritoiminen joten sain itse säätää sen korkeutta ja kallistusta kaukosäätimellä. Lisäksi varustukseen kuului yöpöytä jossa oli yöpöytä ja radio.
Kipulääkettä sain säännöllisin väliajoin tiputuspullon tilalla ja välillä myös ruiskutettuna pakaraan. Ensimmäinen yö oli kuitenkin suhteellisen tuskainen, unessaoloaika on laskettavissa minuuteissa.
Päivät kului hitaasti maatessa. Onneksi huoneessani ei ollut sydänvikaisia potilaita, joten sain käyttää kännykkää normaalisti.
Toisena yönä nukuin muuten normaalisti, utta neljän aikaan jouduin hälyyttämään hoitajat antamaan lisää särkylääkettä jotta sain jatkaa unia.
Sunnnuntain valjetessa kävi ilmi että annettu antibiootti oli saanut suolistoni bakteerikannan sekaisin. Hoitaja totesikin että kyseinen lääke tuhoaa elimistöstä kaikki oravaa pienemmät pöpöt.
Siitä johtuen sain siirron omaan eristettyyn huoneeseen, koska jos kyseessä olisi ollut antibiootin aiheuttama suolistrobakteeri, se olisi ollut hyvin leviävää sorttia.
Loppuajan sain siis omaksi onnekseni olla yksityishuoneessa. Ainoana miinuksena huoneen televisio oli matkamallia ja likinäköisenä en nähnyt siitä kunnolla tekstityksiä, mutta kyllä lukioenglannilla jotakin toki ymmärsi. Olo alkoi jo pikkuhiljaa kohentua ja sain syödyksi ruokia joita ei tarvinnut purra. Puhuminen ei kuitenkaan vieläkään luonnistunut ilman viiltävää kipua kielessä.
Maanataina tippaletku otettiin pois (neula jätettiin kuitenkin käteen) ja aloin saamaan lääkket suun kautta. Olo oli jo lähs siedettävä koko päivän, kurkkukipuakaan ei enää ollut.
Tiistaina kurkkukipu tuli takaisin mutta olo oli muuten melkein normaali, joten lääkäri antoi luvan lähteä kotiin. Verinäytteitäkään ei enää aamulla otettu, toisin kuin neljänä edellisenä päivänä. Pahimmillaan perjantaina tulehdusarvo crb oli lähemmäs 90, jos se jollekulle asiaan perehtyneelle jotain kertoo.
Tämän päivän vietin vielä kotona, ottaen rauhallisesti ja yrittäen kiriä kouluasioissa kiinni niin paljoin kuin vain ehdin.
Kaikenkaikkiaan hoitohenkilökunnalle ei pahemmin tarvitse haukkuja antaa, sain tosin jollekulle muulle tarkoitetun rautalääkkeen ja keran hoitajat unohtivat tulla vaihtamaan tyhjät tippapullot liki kolmeksi tunniksi. Ruoka oli suurimman osan aikaa reilusti parempaa kuin koulussa mutta ei siltikään kovin kummoista. Jäätelöä sain syödä useamman purkin niinä päivänä kun kurkku ei ollut kipeä, se puudutti suuta mukavasti.
Taudin syystä ei tullut lopullista varmuutta, koska kyseessä oli joku virus, joka oli aktivoitunut ensin alkaneen bakteeritulehduksen takia.