IRC-Galleria

Istun harmissani kotona kun en päässytkään lähtemään Jennille Lappeenrantaan tänään vaikka oli tarkoitus. On hieman yksinäistä täällä Vantaalla kun Lalli ja koirat on vielä Kopsassa. Tulisipa huomisilta äkkiä. Pitkästä aikaa on oikein kova ikävä. <3

Tajusin vasta että parin päivän päästä alkaa koulu ja stressintäyteinen elämä. Oon kyllä niin nauttinu tästä kesästä kun on vaan sannu paijata lehmiä ja luoda paskaa ilman sen kummemmin aivoja vaivaamatta. Nyt taas alkaa koulu ja niitä aivoja saa vaivata ihan liiankin kanssa....vaikka onkin kivaa että koulu jatkuu niin samalla harmittaa kun tietää että suloinen joutilaisuus on kohta lopussa eika taas ole aikaa mihinkään. Telkkarin tuijotus jää, liikunnalle pitää varata aikaa hampaita kiristellen eikä koirillekaan ole aikaa niin paljon kuin haluais. Jos nukkuu parin tunnin päikkärit kaikki hommat on taas rästissä ja tulee huono omatunto siitä kun piti mennä nukkumaan. Kadehdin niitä ihmisiä jotka osaavat ottaa asiat rennosti ja stressaamatta. Mutta erityisesti ihmettelen niitä ihmisiä, joilla on pari koiraa ja hevonen, opiskelevat, käyvät töissä ja ehtivät vielä liikumaan ja juhlimaankin. Mistä he sen kaiken energian ja ajan saavat?