IRC-Galleria

Se koko torstai meni ihan horroksessa. Olin vähän nukkumisen vuoksi ihan tööt jo muutenkin ja vielä tuo uutinen siihen päälle. Oli kamalaa oottaa Oulussa, et joku tulee hakemaan. Laitoin kolmelle ihmiselle tekstarit asiasta, Tommille, pojan isälle ja Emmalle. Kaikki soitti mulle epäuskosena. Eihän tuommonen voi olla totta.

Kun tulin porukoille, siellä oli jo kummitäti, eno ja enon vaimo ja äiti ja Samppa. Itkettiin yhdessä, halattiin. Oli kamala lukea poliisien tuomaa lappua "rikoksen tekijä, Kukkonen..." "menehtynyt" "Lohja" "todettu kuolleeksi 3.5 klo 00.48" "ei elonmerkkejä".

Isä oli lähtenyt ajamaan Kemijärveltä ja tuli simon mummolan kautta mummon hakien. Tasan kaksi vuotta sitten isä oli joutunut ajamaan Kemijärveltä kuultuaan että pappa oli kuollut. Nyt sitten Juha.

Alkuillasta kävimme sitten vielä Kemin mummolassa kertomassa asiasta.

Epäusko on yhä se tunne mikä on päällimmäisenä. Välillä unohtaa täysin sen, että Juha on kuollut.