IRC-Galleria

"Now like a bird he flew away
to chase his dreams of books and phrase
Still I miss him, yeah, I miss him...
Since he's gone...

At JFK,
who played the fool?
Selfpity sick
Jet fuel perfume
Still I miss him, yeah, I miss him
Since he's gone...

Boy I want to die with you
In eachother's arms
We'll drown in flame

If this time were the last time
Could I hold you, hold you, all night long?
Since this time is the last time
Can I hold you, hold you, all night long?

Lay your head down for the last

Hey KLM
At&T
The Uk Postsystem
Do you still love me?
Still I miss him, yeah, I miss him
Since he's gone"

Type O Negative: Die with me (hieman väännellyillä lyriikoilla)


On se hassua miten sitä osaa arvostaa jotakin vasta sitten kun on sen menettänyt...
Mitä mä antaisinkaan että mä voisin perua ja korjata kaiken. Huokaus. Ilmeisesti sitä saa hakata päätänsä seinään ainakin vuoden ennenkuin tajuaa rakastavansa jotakin ihmistä. Hah, tuli mieleen Kwanin (tai jonkun vastaavan biisi) jossa lauletaan jokseenkin näin: "Now I can see it all and I'm asking you to wait. Maybe it's too late"
Paitsi että tässä tapauksessa on jo liian myöhäistä, hyvästit jätettiin. Mun tulee ikävä, niin kova ikävä että sisuskalut palaa pois. Kuinka paljon kaikkea kaunista siinä kaikessa olikaan vaikka mä en silloin sitä osannutkaan arvostaa.

Nyt kaikki on annettu anteeksi ja monta asiaa ymmärretty. Mä en kadu tehtyä, vaan tekemätöntä. Tunnustamatonta.

Sinä, joka et koskaan tätä lue. On asioita joita mä en älynnyt sulle koskaan sanoa. En mä ymmärtänyt itsekään avautua sulle ja kertoa vaan. Ehkä mä en edes tajunnut itsekään sitä kaikkea.
Me and my foolish pride. -.-'

Anteeksi kun en koskaan osoittanut minkäänlaista välittämistä, varsinkaan viime aikoina. Ilmeisesti mun pitää oppia kantapään kautta että pitää antaa saadakseen. Mutta mitäs sen oppiminen kannattaa kun maito on jo kaatunut ja sä olet tuhansien kilometrien päässä. Hyvähän se nyt on itkeä ja niellä ylpeyttään jonka syytä tämä on. Helvetti soikoon.

Kuitenkin, vaikka mä tulenkin ikävöimään sua varmaan aina jollain tasolla, elämä jatkuu. Elämä jatkuu vaikka mä kuinka jäisin kaipaamaan ja itkisin. Mun on ikävä jo nyt. Sinä menet omaan suuntaasi, minä omaani. Kaikesta huolimatta, mä rakastan sua.