tästä alkaa se mihin kaikki loppuu, mihin kaikki päättyy ja mihin kaikki sortuu.
tää on se kipu mikä pistää ajatteleen, ajan matelee ja taas vaa vilistää sanat eteen.
sanat jotka pääni sisällä nyt pyörii, jotka valvottaa taas mua koko läpi yön,
sit pistää muisteleen miks luotasi sä mut pois työnsit, ja vihdoin viimein onnellisuuden mä myönsin.
nyt on se hetki ku vene satamaan rantautuu, on vaa pakko elämän armoille antautuu.
mun tuskan kyyneleeni vettä pitkin kantautuu, ja muistelen niitä kyyneleitä vielä sit ku vanhaks tuun.
kaikki muistot virtaa pelottavan kaukana, ystävätki kaiken vanhan kehottaa vaa haudata.
mut en mä pysty enkä mä haluu, ei kukaan kysy eikä pysty tätä tajuun.
tää tulee loppuu niinku kaikki aikanaan, ei mikään kestä ikuisesti mutten sure ainakaan.
vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi, mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästi.
tää tulee loppuu niinku kaikki aikanaan, kaikki muistot sust vielä kauas haudataan.
mut ku näen sut ja sä katsot kysyvästi, en ikinä pystykkään sanomaan hyvästi.
kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää, se kehen luottaa selkänsä kääntää.
en haluu miettii en vaa pysty vittu enää, yksin oikeestaa oliki helpompi elää.
mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen, pakko päästä yli ja teen sen hymyillen.
tie kääntyki auringosta sateeseen, mut sade loppu, en palaa enää menneeseen.
must tulee vielä ehkä onnellinen yksin, mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri.
ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin, uskoin sua sä vaa aina säälissä kierit.
vuodan verta enkä saa sitä päättyy, sydän kivee ja verikin jo jäätyy.
muistot tappaa sisäisesti aina ku painaa pään tyynyy, ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys.
kiitos ystävät ku ootte jaksanu tukee, en pysty ajatuksiani tästä sanoiks pukee.
mut niin kaikki teistä ootte tärkeitä, on teidänki kanssa ollu ihana hengaa ja nauraa.
vaikkei enää yhes olla se ei meinaa etten välitä, mut käsitän et ystävien on pääasia hävitä.
rakkautta tulee ja rakkautta menee, en mä ketää haluu satuttaa mut niin se vaa menee.
täst on mun mielest ihan turha enää jauhaa, sä satutit mua ja se paska kesti kauan.
en pysty nauraa, enkä edes halua.
mä kostan viel sillon sua ei varmaan naurata.
viilsit muhun haavoja, tuhosit sisältä, jätit ulos sateeseen ja lähit ite menemään.
työnsit miekan suoraan läpi mun sydämestä, kiitti näist arvist ja monist kyynelistä.
from here it starts the end of everything, where it ends, and what everything collapses.
it's the pain that makes me thinking back, time crawling and the words scurry in front of me.
words that spins in my head now, those what keeps me awake through the night again,
then make me think back why did you push me away, when i finally admitted my happiness.
now is the time when the marine docks, just have to surrender to the mercy of life.
my tears of pain speared along with the water, and i'll be thinking back those tears when i get old.
all the memories are flowing frighteningly away, friends are telling me to bury all the old things.
but i can't, and i don't want to, no one's asking and can't understand this.
this will come to end like all the ever after, nothing lasts forever, but i won't be sorrowing.
old wounds will be healed some time, but now it's time to stop, so i leave goodbye.
this will come to end like all the ever after, all the memories of you will be buried far away.
but when i see you and you look questioningly, i can't never say goodbye.
everything started well but then i had to left it,
the one who to trust turns back on.
i don't wanna think, fuck, i just can't anymore.
all alone was actually easier to live.
i missed sometimes and i still miss, have to get over and i do it with a smile.
road turned from sun to rain, but rain did end, i won't go back to the past.
maybe i'll be happy alone, but it wasn't me who fucked up all this.
it wasn't easy and i swallowed it all, believed in you, you always rolled in the compassion.
i bleed and can't make it stop, heart as rock and blood is freezing.
memories kills internally every time i put head to the pillow, only thing here anymore is coldness.
thank my friend for being there for me, i can't dress up my thoughts to words.
but like you all, you're important, it's been lovely to chill and laugh with you.
although we're no longer together it doesn't mean i wouldn't care, but i realize that the main thing of friends is to disappear.
love comes and love goes, i don't wanna hurt anybody but that's how it goes.
i think it's pointless to keep talking this, you hurt me and that shit took a long time.
i can't laugh, i don't even want to, i will get my revenge, i guess you won't be laughing then.
you cut me wounds, destroyed from the inside, left me out in the rain and leaved the place.
you pushed a sword straight through my heart, thank for these scars and endless tears.