Cus D’Amato otti valmennuksessaan kaiken mahdollisen ja mahdottoman huomioon. Fysiikka, taito, tekniikka, taktiikka ja etenkin henkinen puoli olivat keskiössä. Tunteiden hallitseminen, psykologinen sodankäynti ja vahva usko omaan tekemiseen olivat tärkeässä osassa. Metodeissa hyödynnettiin hypnoosia sekä erilaisia hokemia, joilla vahvistettiin omaa itseluottamusta. D’Amato väitti jopa pystyvänsä hallitsemaan tapahtumia ajatuksensa voimalla. Osa metodeista oli varmastikin enemmän tai vähemmän yliammuttuja, mutta jos niihin uskoo, voivat nekin vahvistaa uskoa omaan tekemiseen. Kuitenkin kaiken Mike Tysonin tekemisen pohjana oli harjoittelua, harjoittelua ja vielä kerran harjoittelua kohti tavoitetta nousta nuorimmaksi raskaansarjan maailmanmestariksi kautta aikojen. Apuna harjoittelussa olivat nuoret valmentajat. Ensin Teddy Atlas ja myöhemmin Kevin Rooney. Ohjelmassa oli valtavia määriä nyrkkeilysparrauseriä. Oli sitten kyseessä hyppynaruhypyt, päärynäpallon lyöminen tai vaikka väistöjen treenaaminen, hallitsi Tyson kaikki oheisharjoitteetkin erinomaisesti.
Jättiläisenkaataja II -kirja.
Mike Tyson on kuvannut valmennussuhdetta muun muassa vertaamalla sitä sarjakuviin niin, että Cus D’Amato oli hänen Galactus ja Mike Tyson tämän Hopeasurffari. Tyson oli soturi, joka taistelee mestarinsa puolesta. Nyrkkeilytyylinä D’Amato suosi niin sanottua peek-a-boo-tyyliä, jonka perusideana on pitää molemmat kädet kasvojen suojana, ja ylävartalon liikkeellä väistää vastustajan iskut, jolloin paikkoja saadaan myös omille iskuille. Yksi Mike Tysonin kuuluisista iskusarjoista oli sellainen, että lähiottelussa hän vaihtoi otteluasentonsa vasenkätiseksi. Tästä asennosta hän iski ensin oikealla kädellä vartaloon, jonka jälkeen hän iski samalla oikealla kädellä kohokoukun leukaan, jolloin hän pystyi lyömään lyönnin oikean jalan päältä. Näin iskuun saatiin valtava voima. Iskusarjan päätti vasen sivukoukku, joka tässä asennossa suoritettiin takakäden lyöntinä. Iskusarjojen harjoittelussa oli apuna numerosysteemi, jossa jokaisella eri lyönnillä oli oma numeronsa. Jonkin numerosarjan kuultuaan Tyson tiesi heti, mistä iskusarjasta oli kysymys.
Harjoitusten ulkopuolella Mike Tyson katsoi vanhoja otteluita nauhoilta uudelleen ja uudelleen sekä luki paljon nyrkkeilyaiheista kirjallisuutta tullen samalla käveleväksi nyrkkeilyn historian tietokirjaksi itsekin. Tyson ryhtyi ottamaan esimerkkiä vanhan liiton ottelijoista ja heidän todella kovasta harjoittelustaan. Tekeminen vietiin äärimmäisyyksiin. Esimerkiksi aamulenkit tehtiin niin aikaisin, että vastustajat olivat vielä nukkumassa. Tälläkin tavoin omaa itseluottamusta vahvistettiin.
Mike Tysonin ammattilaisura alkoi maaliskuussa 1985 ottelutahdin ollessa hurja. Ennen kuin vuosi oli lopussa, oli otteluita kertynyt 15 kappaletta. Cus D’Amato kuoli marraskuussa 1985. Soturin oli kuitenkin täytettävä mestarinsa toiveet, joten Tysonin ottelutahti jatkui tiiviinä myös vuonna 1986. Vastustajat kovenivat, ja voittoputki jatkui. Vuosi D’Amaton kuoleman jälkeen vastakkaiseen kulmaukseen asettui maailmanmestaruutta hallinnut jamaikalainen Trevor Berbick. Tuolloin kaikki se valtava harjoittelu tuotti tulosta toisen erän tyrmäysvoitolla. Näin pitkä matka epävarmasta katujen kasvatista kaikkien aikojen nuorimmaksi raskaansarjan mestariksi toteutui.
Katkelma Jättiläisenkaataja II -kirjasta:
https://www.bod.fi/kirjakauppa/jaettilaeisenkaataja-ii-kirmo-varvikko-9789528063469
Mike Tyson - Kid Dynamite🧨
https://youtu.be/A3STGONZsQY
Kirmo Varvikko