IRC-Galleria

Olo on kuin nurkkaan ajetulla koiralla.
Alan menettämään itseni ja itseluottamukseni
taas, kokonaan.
Se tapetaan minusta pois.
En olisi uskonut, että tässä taas käy näin.
Minua ei todella ole luotu ketään varten.
Ei kukaan jaksa minua, tai pysty olemaan kanssani.
Haluan taas vain kadota,
pois kaikilta.
Jonnekin kauas, pois teidän ulottuvilta.
Olen niin väsynyt, niin lopussa.
Isketty maahan, voimat viety.
Jos voisin, muuttaisin itseni.
Sellaiseksi, että kelpaan teidän maailmaanne.
Haluaisin olla hyvä, ja minä yritän niin helvetin kovasti,
olla parempi.
Yritän olla vähemmän minä.
En taas voi lakata toivomasta,
että en olisi edes koskaan syntynyt.
Kaikilla olisi parempi olla.
Ei tarvitsisi minun taakkojani jakaa.
Minä niin toivoin, että se olisit vihdoin ollut sinä.
Joka rakastaisi, ymmärtäisi, auttaisi.
Kestäisi. Kaikesta huolimatta.
Haluaisi olla vain minun, vioistani huolimatta.
Toivoin jotain kestävää, ehkä ikuista.
Taidan saada vain sen ikuisen pettymyksen,
oman yksinäisyyteni.
Olisin halunnut rakastaa ja tuntea itseni rakastetuksi.
Se tunne taitaa mennä ohi.
En tiedä, onko enää mitään odotettavaa.
En tiedä, onko minulla enää mitään annettavaa.
Odotan vain lopullista tuomiota.


-Kiukku