IRC-Galleria

Elämässä kamalin tunne on se, kun pettää itsensä. Luulee itsestään liikoja ns.
Luulee että pystyy hoitaa asioitaan ja sitten havahtuu siihen että ei pystykkään.
Mä en pysty antamaan Nöllille sitä huomiota mitä se tarvitsee, oon ihan liian rauhaton.
Paljon olen sen kanssa ollut kotona mitä alussa, mutta en vieläkään tarpeeksi.
Sydäntä särkee ku tiedän että sen on parempi olla muualla kuin mun luona vaikka
kuinka sen haluaisin pitää. Rakastan sitä kissaa oikeasti, mutta sen on parempi olla
muualla kuin minun luona. Onneksi saan sen kotiin missä tiedän että se saa
paljon enemmän huomiota kuin minun luona ja se ihminen tulee rakastamaan sitä
aivan varmasti yhtä paljon kuin minä.
Oon niin pettynyt itseeni etten edes osaa kuvailla sitä ahdistusta mikä on mun
sisällä kun ei musta olekkaan "äidiksi".
No elämässä opitaan asioita, ja minä ainakin opin sen että en ota kissaa ennenkuin
mä olen itse rauhottunut.
Onneksi pääsen Nölliä katsomaan ihan koska vain haluan.
Huomisesta tulee kyllä itkuinen päivä.
Näin on Nöllille parempi.