IRC-Galleria

LEDGERHEATH

LEDGERHEATH

cupid carries a gun

8. huhtikuuta 1987 Van Nuys, klo 23Lauantai 09.04.2011 02:00

Tässä sitä taas istutaan. Jälleen yksin. Neula kyynärtaipeessa. Näyttelen taas uhrin osaa - vai kenties marttyyrin?

Niin paljon kuin bändin jätkistä diggaankin, minä myös vihaan niitä jannuja, koska niillä on läheisiä, jotka rakastavat niitä. En ymmärrä, miksi olen yksin vaikka minulla on niin suuri sydän.

Ehkä on minun valintani olla tällainen?

Ehkä minulla ei ole vaihtoehtoa?

Ehkä en tiedä?

Ehkä kyselen itseltäni kysymyksiä vain kuullakseni oman ääneni?

please stop teasing every inch of meKeskiviikko 06.04.2011 19:09

[Ei aihetta]Keskiviikko 06.04.2011 16:55

Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa,
aikuisten rakentamassa vankilassa,
suu pysyy kii, silti apuu huutamassa,
ilman rakkautta se istuu ikkunassa.
Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa,
kohta kaksi kuukautta lääkehumalassa,
avuttomalle elämä on paskaa,
ilman rakkautta se istuu ikkunassa.

Maanantai 04.04.2011 17:09

happy birthday & rest in peace, beautiful soul
No one wants you here.
No one likes you.
Just fucking go.

Nobody knows me I'm cold
Walk down this road all alone
It's no one's fault but my own
It's the path I've chosen to go

16. maaliskuuta 1987 Van Nuys, klo 19.35Keskiviikko 16.03.2011 20:12

Kamalinta maailmassa on se, että on refloissa ilman neuloja. Viime yönä rännitin vikalla ruiskulla ja se meni päreiksi. Neula katkesi keskeltä poikki. Kaipasin kuollakseni fiksiä, joten yritin vain tunkea katkennutta nysää suoneen... kaivoin ja raastoin ihoa yrittäessäni survoa tynkää sisään. Verta roiskui ympäri komeroa, ja minä vain ruiskutin krääsää minne tahansa ihoni alle ja toivoin, että se poistaisi tuskat. Luojan kiitos, se poistikin.

15. maaliskuuta 1987 Van Nuys, klo 2.30Tiistai 15.03.2011 20:45

Tilanne alkaa olla se, että elämäni tuntuu jotenkin ymmärrettävältä vain silloin, kun olen täällä, komerossani.

En tajua ihmisiä... ei ole mitään paikkaa, jossa olo olisi siedettävä. En osaa elää. Tunnen itseni ulkoavaruuden olennoksi.

Kun ihmiset puhuvat minulle, en kuule niitä. Kun käyn jossakin, tunnen olevani yksin. Näen viestejä tv-ohjelmissa... kuulen ääniä, joita muut eivät kuule... tulkitsen ihmisten sanomiset väärin.

Olenko flipannut täysin? Joskus tuntuu, että itsemurha on ainoa ratkaisu.
Sä avasit oven ja astuit siitä sisään
Vitun paska juttu et se ovi aukee vaan yhteen suuntaan
Mä kuiskaan vaik tekis mieli huutaa