Heath Andrew Ledger
4. huhtikuuta 1979 - 22. tammikuuta 2008
Uusimmat blogimerkinnät
- DREAM AS IF YOU'LL LIVE FOREVER. L... 30.09.
- SOME WILL BE LOST ALONG THE WAY. 28.09.
- IF WE LOSE THE FIGHT YOUR SPIRIT ... 22.09.
- YOUR MIND IS PLAYING TRICKS ON YO... 25.08.
- YOU'RE KILLING YOURSELVES BIT BY B... 22.07.
- IF THIS IS HOW I'M GOING TO DIE, M... 14.07.
- "ROSES ARE RED, VIOLETS ARE BL... 03.07.
- HEARD THERE'S PEACE JUST ON THE ... 30.06.
- THE THIN THREAD THAT HELD YOU, H... 26.06.
- "THERE IS NOT A DAY THAT GOES... 20.06.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2012 (38)
- ▶ syyskuu 2012 (3)
- ▶ elokuu 2012 (1)
- ▶ heinäkuu 2012 (3)
- ▶ kesäkuu 2012 (5)
- ▶ toukokuu 2012 (3)
- ▶ huhtikuu 2012 (6)
- ▶ maaliskuu 2012 (8)
- ▶ helmikuu 2012 (6)
- ▶ tammikuu 2012 (3)
- ▶ 2011 (40)
- ▶ 2010 (4)
Blogi
I hope that you can find your way back to the place where you belongSunnuntai 22.01.2012 02:00
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heath Ledger Fanclubit,
- Heath Ledger Rakkaus
"Maybe if I leave again, I'll be able to forget about everything."Keskiviikko 18.01.2012 00:09
[Ei aihetta]Torstai 12.01.2012 23:42
Sam: Quit playing with me. I wanna know what's going on. How do you know the future? I wanna help you, but I need some fuckin' answers! What happened to your parents? Look, there are things that you have to tell me. I mean, I mean if you were just gonna kill yourself, you'd have done it by now. So why haven't you? Why do you keep coming to me?
Henry: 'Cause you're the only one that can help me. That's why.
Sam: Henry? Henry? I've seen people go through what you're going through. I've helped them come out the other side. If you work with me, I can help you.
Henry: The way you helped your girl? It's Lila, right? I've seen the, uh, scars on her wrists. Did you save her?
Sam: She saved herself.
Henry: Yeah, but you helped, right?
Sam: No. Sometimes suicide is an attempt for attention. With Lila it wasn't. She put three four-inch vertical slits in each wrist. She split both sets of ulnar and radial arteries. By the time I got to her, she'd lost five pints of blood. I just pulled her out of the bathtube, put tourniquets on both arms and called an ambulance.
Henry: Aren't you afraid she's gonna do it again?
Sam: No.
Henry: Why?
Sam: 'Cause she loves me. If she were here, I know she'd say to open your eyes little wider. I know she'd tell you that there's too much beauty to quit.
Henry: She's probably right. Anyway... it's too late.
Sam: Henry? I can't let you leave this time. You gotta stay with me. I gotta take you uptown to meet this-
Henry: Get the fuck outta my way.
Sam: No, you gotta come with me to the-
Henry: Get outta my way all right? Move. Move.
Sam: I can't. I can't let you.
Henry: Let me show you something. I killed my parents. I killed my mother and my father. I'm gonna go to hell. Or maybe I'm already there. I don't know. I'm sorry, Sam. Don't follow me.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Stay Televisio ja elokuvat
"There's drinking, crying, cops. Well, then it must be Christmas."Lauantai 24.12.2011 22:00
23. joulukuuta 1987 Van Nuys, klo 9.30Perjantai 23.12.2011 11:30
Hajoamassa, epävarma, hämmentynyt, tarpeeton... tässä pisteessä elämäni on. Minun on joko lopetettava tai kuoltava - nyt on pakko päättää. Olen vetänyt keuhkoni ääriään myöten täyteen helvettiä ja olen yhä kuvioissa.
Ehkä Jumala on olemassa - ehkä - kenties on sellainen pelastusrengas. Jotakin tapahtui eilen illalla... jotakin hyvää, kuolin. Kuulostaa mielipuoliselta, eikö? Olo on tänään erilainen. Tuntuu, kuin olisin toiveikas ensimmäistä kertaa elämässäni. En muista koskaan olleeni onnellinen, mutta tuntuu kuin jokin olisi napsahtanut poikki. Olo on - en tiedä...
Eilisilta ei poikennut monista muista elämäni illoista - syöksyin kohti helvettiä ja toivoin, että kuolema toivottaisi minut tervetulleeksi syliinsä tai että voisin yksinkertaisesti turruttaa kivun ja täyttää sisälläni olevan tyhjiön. Olen liian heikossa hapessa kertoakseni koko illan tapahtumat, yritän tehdä sen myöhemmin. Siispä tässä tulee lyhyt versio:
Haimme Slashin, sen mimmifrendin Sallyn, Steven Adlerin ja Robbinin ja menimme Cathouseen. Paljon kolaa, viinaa, nappeja... en todellakaan muista yksityiskohtia. Jossain vaiheessa alkoi pätkiä niin kuin tavallisesti. Sitten palasimme Slashin hotelliin hakemaan vähän polakkaa. Olin liian tutkalla, joten annoin yhden jannun piikittää. Muutuin saman tien siniseksi. Kuulemma.
Steven ja Sally tulivat huoneeseen ja yrittivät elvyttää meikäläistä. Olen varma, että siinä vaiheessa nähtiin kaikki ne tavalliset kuviot, jotka liittyvät siihen, että nisti kuolee jonkun nurkkiin. Mutta sitten tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut - en pystynyt palaamaan elävien kirjoihin. Jengi soitti ambulanssin ja olin hyvää vauhtia irtoamassa ruumiistani.
Näin jotain... vittu... okei, tässä sitä mennään. Olin paareilla, lakana lärvin päällä. Näin jotain... siinä oli meikäläisen limusiini. Siinä oli itkeviä ihmisiä. Siinä oli ambulanssi... lakanalla peitetty ruumis, jota nostettiin ambulanssiin. Se olin minä. Näin sen kaiken.
Leijuin ilmassa, sen kaiken yläpuolella. En voisi tietää tätä, jos olin kuollut. En ymmärrä. Mutta jokin tuntuu erilaiselta. Täytyy vain kirjoittaa siitä myöhemmin. Nyt täytyy koota ajatukset.
Ehkä Jumala on olemassa - ehkä - kenties on sellainen pelastusrengas. Jotakin tapahtui eilen illalla... jotakin hyvää, kuolin. Kuulostaa mielipuoliselta, eikö? Olo on tänään erilainen. Tuntuu, kuin olisin toiveikas ensimmäistä kertaa elämässäni. En muista koskaan olleeni onnellinen, mutta tuntuu kuin jokin olisi napsahtanut poikki. Olo on - en tiedä...
Eilisilta ei poikennut monista muista elämäni illoista - syöksyin kohti helvettiä ja toivoin, että kuolema toivottaisi minut tervetulleeksi syliinsä tai että voisin yksinkertaisesti turruttaa kivun ja täyttää sisälläni olevan tyhjiön. Olen liian heikossa hapessa kertoakseni koko illan tapahtumat, yritän tehdä sen myöhemmin. Siispä tässä tulee lyhyt versio:
Haimme Slashin, sen mimmifrendin Sallyn, Steven Adlerin ja Robbinin ja menimme Cathouseen. Paljon kolaa, viinaa, nappeja... en todellakaan muista yksityiskohtia. Jossain vaiheessa alkoi pätkiä niin kuin tavallisesti. Sitten palasimme Slashin hotelliin hakemaan vähän polakkaa. Olin liian tutkalla, joten annoin yhden jannun piikittää. Muutuin saman tien siniseksi. Kuulemma.
Steven ja Sally tulivat huoneeseen ja yrittivät elvyttää meikäläistä. Olen varma, että siinä vaiheessa nähtiin kaikki ne tavalliset kuviot, jotka liittyvät siihen, että nisti kuolee jonkun nurkkiin. Mutta sitten tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut - en pystynyt palaamaan elävien kirjoihin. Jengi soitti ambulanssin ja olin hyvää vauhtia irtoamassa ruumiistani.
Näin jotain... vittu... okei, tässä sitä mennään. Olin paareilla, lakana lärvin päällä. Näin jotain... siinä oli meikäläisen limusiini. Siinä oli itkeviä ihmisiä. Siinä oli ambulanssi... lakanalla peitetty ruumis, jota nostettiin ambulanssiin. Se olin minä. Näin sen kaiken.
Leijuin ilmassa, sen kaiken yläpuolella. En voisi tietää tätä, jos olin kuollut. En ymmärrä. Mutta jokin tuntuu erilaiselta. Täytyy vain kirjoittaa siitä myöhemmin. Nyt täytyy koota ajatukset.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet
Nothing's good about the hell you put me throughLauantai 10.12.2011 18:53
[Ei aihetta]Sunnuntai 27.11.2011 03:25
"Hey Dean, we need to talk, but you can't lie to me. I know the truth. I know how dead you're inside. How worthless you feel. I know how you look into a mirror… and hate what you see. I'm you. I'm not going anywhere. Neither are you. Like I said... we need to talk. I mean, you're going to hell and you won't lift a finger to stop it? Talk about low self-esteem. Then again, I guess it's not much of a life worth saving. I mean after all, you've got nothing outside of Sam. You're nothing. You're as mindless and obedient as an attack dog. No? What are the things you want? What are the things you dream? I mean your car? That's dad's. Your favourite leather jacket? Dad's. Your music? Dad's. Do you even have an original thought? All there is, is watch out for Sammy! Look out for your little brother, boy! You can still hear your dad's voice in your head, can't you? Clear as a bell. I mean think about it. All he ever did was train you. Boss you around. But Sam. Sam he doted on. Sam he loved. Dad knew who you really were. A good soldier and nothing else. Daddy's blunt little instrument. Your own father didn’t care whether you lived or died, why should you?"
11. marraskuuta 1987 Hotelli, klo 3.10Perjantai 11.11.2011 01:06
Taistelen kaikkea vastaan. Tuntuu, että olen sodassa kaikkea ja kaikkia vastaan. En tajua... Miksen tunne mitään muuta kuin vihaa? Turtuneisuus on ainoa tila, jossa en tunne sitä. Hommat eivät futaa niin kuin ennen. Olen kyllästynyt kirjoittamaan siitä, mutta tämä on ainoa tapa purkaa tunteita. Olen niin vitun väsynyt, enkä tiedä miksi. Miksi sana "miksi" on aina meikäläisen kielen päällä - MIKSI?
Miksi minua kohdeltiin lapsena niin kuin kohdeltiin - aivan kuin olisin ollut vain tiellä?
Miksi äitini aina halusi olla jonkun muun kuin minun kanssa?
Miksi isä hylkäsi minut?
Miksi en usko tai luota Jumalaan?
Miksi olen olemassa?
Miksen pysty luopumaan huumeista?
Miksen löydä rakkautta?
Miksi, miksi, miksi...
Miksi minua kohdeltiin lapsena niin kuin kohdeltiin - aivan kuin olisin ollut vain tiellä?
Miksi äitini aina halusi olla jonkun muun kuin minun kanssa?
Miksi isä hylkäsi minut?
Miksi en usko tai luota Jumalaan?
Miksi olen olemassa?
Miksen pysty luopumaan huumeista?
Miksen löydä rakkautta?
Miksi, miksi, miksi...
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet
jarden träkkiMaanantai 24.10.2011 17:30
"vittu mä muistan elävästi, ku vaimo soitti mulle duuniin ja kerto, et jarde on kuollu. tosi hämärää. mä jatkoin about puol tuntii duunia niinku ei mitään, mut sen jälkeen mä en saanu henkeä. oli pakko kertoo työkavereille, etten pysty nyt tekee päivää täyteen. lähdin siitä sitten huoltiksen kautta (bissee) haahuilemaan ympäri itää. soittelin frendit läpi, jos joku tietäis jutusta enemmän ja tottakai ne ties. jarde oli ampunu itteensä ja maannu pari viikkoo kotonaan ilman, et kukaan olis kaivannu sitä. sen faija oli sit käyny sen oven takana rimputtelemassa ja alko epäillä omituista hajuu, mitä postiluukusta nousi. frendit kerto talsulla mulle noit läppii, enkä tienny yhtään mitä tehdä. mitäs siinä enää.
kävin jarden haudalla, dogailin siellä ja itkin ku pikkupenska. aloin kelaa kaikkee, mitä on yhdessä tullu duunattua ja yleensä kaikkee skeidaa. niinku leffoissa, kajahti hirvee filminauha verkkokalvolle kaikist läpistä ja kirjeistä, mitä se lähetteli linnasta. mä heitin nekin roskiin, ku kelasin kuitenki näkeväni sen kohtapuoliin taas. en olis ikinä vittu arvannu. parempaa frendii saa hakee. jarde oli käyny geisii jotku dvd:t ja kauppas niitä mulle huntilla. mä siihen, et ookoo. mut sit niis laitteis ei ollu kaukosäädintä, eikä se toiminu ilman sitä. jarde lupas hoitaa sen parin seuraavan päivän sisään. mä sit venailin ja venailin, eikä säädintä näkyny.. mä kelasin, et mitä vittuu. mä olin jo luopunu toivosta saada koko vitun skeidaa, mut sit yhtenä päivänä se pamahti oven taakse, kiroili ja anto mun tytölle pari bratz- nukkee ja mulle huntin monitoimikaukosäätimen. ei paljoo tarvii nykyään sohvalta nousta.
nuorempana jurripäissämme tehtiin ihan vitun fiksu verivelivala... jardelle 12 tikkii sen käteen, mä en käyny lekurissa ja nyt on kämmen vähä vituillaan. luvattiin pitää toisistamme ja toistemme lapsista huolta ja niin mä yritän tehdä edelleenkin. jarde ravas sen verran lusii, ettei se hirveen hyvin ehtiny mun jälkikasvuun tutustua. parempi ehkä niin. eipähän tarvinnu selitellä niin vitusti.
ku jarde kuoli, mä menetin ihan vitun hyvän ja tärkeen frendin mun elämästä. meil oli välil ihan vitunmoisii matsei, mut luojan kiitos ne saatiin sovittua täysin ennenku se meni listimään ittensä. välil vieläkin tuntuu siltä, et se vaan feikkais ja joku päivä tulee räkättämään mulle hyvästä vedätyksestä. mitä mä oon töllöö ziigannu, sielt on alkanu puskee tota jarden träkkii aika mones ohjelmassa. jengi on ilmeisesti digannu siitä aika paljon. mä pelkään vaan sitä, et biisi mun frendille ja mun tytön kummisedälle muuttuu tollaseks vitun eetterimassaks ja sen todellinen tarkoitus häviää. ku se ei oo mikään vitun leonardo di caprio ja titanic, se on pala ihan oikeaa elämää. toivottavasti jengi osaa arvostaa sitä, eikä vaa pistä seuraavaks biisiks soimaan jotain vitun petri munckia vaan kelais hetken frendei, perhettä ja tärkeitä ihmisiä elämässä. ootko muistanu viime aikoina sanoo mitään hyvää niille, tai ehtiny ylipäätään soittaa? kandee tehdä se kerran viikossa, kahden viikon jälkeen voi alkaa döfää.
ja jos jollain teistä sattuu olemaan se soittoääni, ni tilatkaa joku toinen. toi on sama, ku kusis jonkun haudalle."
-Steen1
kävin jarden haudalla, dogailin siellä ja itkin ku pikkupenska. aloin kelaa kaikkee, mitä on yhdessä tullu duunattua ja yleensä kaikkee skeidaa. niinku leffoissa, kajahti hirvee filminauha verkkokalvolle kaikist läpistä ja kirjeistä, mitä se lähetteli linnasta. mä heitin nekin roskiin, ku kelasin kuitenki näkeväni sen kohtapuoliin taas. en olis ikinä vittu arvannu. parempaa frendii saa hakee. jarde oli käyny geisii jotku dvd:t ja kauppas niitä mulle huntilla. mä siihen, et ookoo. mut sit niis laitteis ei ollu kaukosäädintä, eikä se toiminu ilman sitä. jarde lupas hoitaa sen parin seuraavan päivän sisään. mä sit venailin ja venailin, eikä säädintä näkyny.. mä kelasin, et mitä vittuu. mä olin jo luopunu toivosta saada koko vitun skeidaa, mut sit yhtenä päivänä se pamahti oven taakse, kiroili ja anto mun tytölle pari bratz- nukkee ja mulle huntin monitoimikaukosäätimen. ei paljoo tarvii nykyään sohvalta nousta.
nuorempana jurripäissämme tehtiin ihan vitun fiksu verivelivala... jardelle 12 tikkii sen käteen, mä en käyny lekurissa ja nyt on kämmen vähä vituillaan. luvattiin pitää toisistamme ja toistemme lapsista huolta ja niin mä yritän tehdä edelleenkin. jarde ravas sen verran lusii, ettei se hirveen hyvin ehtiny mun jälkikasvuun tutustua. parempi ehkä niin. eipähän tarvinnu selitellä niin vitusti.
ku jarde kuoli, mä menetin ihan vitun hyvän ja tärkeen frendin mun elämästä. meil oli välil ihan vitunmoisii matsei, mut luojan kiitos ne saatiin sovittua täysin ennenku se meni listimään ittensä. välil vieläkin tuntuu siltä, et se vaan feikkais ja joku päivä tulee räkättämään mulle hyvästä vedätyksestä. mitä mä oon töllöö ziigannu, sielt on alkanu puskee tota jarden träkkii aika mones ohjelmassa. jengi on ilmeisesti digannu siitä aika paljon. mä pelkään vaan sitä, et biisi mun frendille ja mun tytön kummisedälle muuttuu tollaseks vitun eetterimassaks ja sen todellinen tarkoitus häviää. ku se ei oo mikään vitun leonardo di caprio ja titanic, se on pala ihan oikeaa elämää. toivottavasti jengi osaa arvostaa sitä, eikä vaa pistä seuraavaks biisiks soimaan jotain vitun petri munckia vaan kelais hetken frendei, perhettä ja tärkeitä ihmisiä elämässä. ootko muistanu viime aikoina sanoo mitään hyvää niille, tai ehtiny ylipäätään soittaa? kandee tehdä se kerran viikossa, kahden viikon jälkeen voi alkaa döfää.
ja jos jollain teistä sattuu olemaan se soittoääni, ni tilatkaa joku toinen. toi on sama, ku kusis jonkun haudalle."
-Steen1
- Luokiteltu yhteisöihin
- Jarden Träkki Musiikki,
- STEEN1 Musiikki
Don't you ever try to take me backPerjantai 14.10.2011 21:53
I'll take one, 'cause I needed to feel it so much
I had an emotional crutch, but
I'm feeling bored so ill take some more
'Cause nothing is happening
And once you told me that you loved me so much
I foolishly began to trust, but
Now I'm ignored and I'm taking more, till
Something is happening.
I'll take one 'cause I needed to feel it so much
I needed that thing we call fun, but
Now I'm ignored and i'll take some more, till
something is happening
Cause once I thought you were right here with me, so
Maybe I'll take two or three
Until I believe what I have seen is really happening.