IRC-Galleria

Joo sain nuorelta neidiltä joka myös kuvis apua noihin kuvien laittamiseen eli nyt osaan... hyvät kesät...

siis....voisko joku jeesaaa....

vihdoinkin pääsi subu-hoitoon.ollu nyt kolme viikkoa siinä. jes...pääsee paranemaan...

Jep...täällä taas...toisen kerran...Pitäisi laittaa noita kuvia lisää kun löytyy parempiakin. En vaan oikein osaa ja tarvis sellasen yhden yön aikaa.... Kertoilkaa mitäs teidän kesään? Itse blaadaan ja nautin auringosta..;) aurinkoisTA KESÄÄ KAIKILLE!

Näin siis kauhean taistelun ja useiden tuntien jälkeen minäkin sain luotua ensimmäiset merkintäni tänne ircciin...jes! Oli muuten aika homma. Ilman jeppeä en olis onnistunut ja ei olisi hermot kestäneet...siis kamulle kiitos:) Huomasin että taustalla soi Subin chatti musa joten vaihdoinpa Ritarikuntaan. Kroonisesti akuutti soi taustalla ja hoppijalka ja -perse jammaa...ou jee! Oon kerran nähnyt Ritarikunnan livenä ja jätkät todella osas asiansa. Tuli otettua valokuvia sieltä mut harmi vaan että fotot jäi exälle....no, olihan se pistänyt ne fotot eteenpäin RK:n pojille ja saanhan mä ne kuvat teetettyä jos haluan. Mut ehkäpä kaunein muisto tuosta illasta säilyy sydämessäni...ja sieltä ei sitä saa pois ikinä! Keikka oli Turussa Old Schoolissa joskus vuonna -03...vanha muisto muiden kauniiden asioiden joukossa. Ja mikä silloin keikalla oli ihaninta oli mun oma rakas jonka kanssa oltiin alettua seurustelee muutama kuukausi aiemmin....Nyt toisin tuo meidän yhteiselo on ohi mutta rakkaus säilyy aina. Suomi hip hop on kyllä mannaa kansalle! Ja biiseissä on sairasta läppää niin että tuolöilta tipahtaa.Kyllähän muutämia skeidoja ryhmiä joukkoon mahtuu mut yleisesti voi sanoa Suomi hiphopin olevan täynnä loistavaa lyriikkaa. Niin monet biisit natsaa omaan elämään ja kokemuksiin ja elämän nurjasta puolesta puhutaan hopissa avoimesti. Ei kaikki mikä kiiltää ole kultaa. On mentävä pohjalle tajutakseen tätä elämää. Ja näistä pohjaan sukellusreissuista jää käteen myös älyä ja ymmärrystä. Voisin jopa sanoa että tiedän miksi niin monet jäävät "hulluuteen" eikä haluakkaan selventää päätään ja palata todellisuuteen.Itse menetin raiskauksen takia mielenterveyteni ja nyt vasta kolmen vuoden jälkeen tapahtuneesta voin sanoa olevani henkisesti ja fyysisesti kunnossa. Niin kauan kesti rakentaa itsensä "uusix". Kyllähän siinä tarvittiin sairaala-apua ja jatkuvaa terapiaa.......Therapy!!!!Oon ollut nyt 1,5 vuotta terapiassa ja nyt on lääkitys kondiksessa. Ja oikea asenne elämään on palannut...kiitos ystävien ja perheen. Mä elän taas!!! Alux mä mietin että miten eliminoisin sen äijän ja mietin myös itseni satuttamista tai oikeestaan elämäni lopettamista, mutta tajusin sen että oikeus tapahtuu sitten kun se äijä vastaa teoistaan oikeudessa ja siellä tuomitaan useammaksi vuodeksi linnaan, niin sitten on oikeus puhunut. Turha mun on omia käsiä verestää kun rosiksetkin on keksitty. Tän asian käsittely itseni kanssa on vaan viennyt niin paljon aikaa, että vasta helmikuussa sain vietyä asian asianajajalle ja nyt odotan mitä tulee tapahtumaan. Mutta mä olen nyt ainakin vahva eikä sen asian ajattelu saa mua enää pois järjiltään. Voimia kaikille jotka on vastaavaa kokenut. Kyllä se kaunis &onnellinen päivä sieltä tulee kun vaan mielenterveytensä pitää kondiksessa. Ja se on tärkeetä että voi puhua asiasta ja sen vaikutuksista aina kun siltä tuntuu. Kun asian pitää sisällään, ei voi tulevaisuuttakaan eteenpäin suunnitella ja elämä loppuu, sitä kulkee kuoleena ympäriinsä. Mitä sitten raiskareille pitäis tehdä??? Niin....iisiltä kuullostaa että munat vex, tai että nappi otsaan tai sitten julmaa kidutusta vaan, mutta nyt kun aikaa on kulunut olen tullut siihen päätökseen että kunnon pitkä tuomio on oikein sillä kyllä jätkät hoitaa linnassa yhden raiskarin kunnolla....kyllä sielläkin oikeus puhuu. Ikinä en varmaan tapahtunutta unohda mutta opin kyllä sen kanssa elämään. Ja nyt olen päässyt yli kaiken häpeän ja nöyryytyksen , joten voiton puolella ollaan. Se mikä oli ihaninta huomata oli se , että ystävät jäivät rinnalle vaikka mielenterveys hetkellisesti hävisikin. Viime aikoina olen vasta kertonut ystävilleni tapahtuneesta ja näin he ovat paremmin ymmärtäneet aiempaa käytöstäni. Kyllä se vaan niin on , että hädässä ystävä tunnetaan. Ystävät ovat ne jotka vierellesi jää vaikka itse et aina pystyis itsestäsi huolta pitää. Ystävyys on kultaa. On se ihanaa kun tietää että ystävät pysyvät rinnallasi vaikka kaikki muu ympäriltäsi katoaisi. Joo tuota noin......ei mun pitänyt kertoa tapahtuneesta, mutta sormet vei ja minä tulin perässä....ja jotenkin tuntui että kokemukseni paranemisesta voi auttaa muita, joten skrivasin mitä skrivasin....Kaikille elämän potkineille ja muillekkin aurinkoisia hetkiä elämään ja ilon täyteistä kesän odotusta!!! Jospa ens kerralla kirjoitan jotain positiivista...jep...jep...MOIIII-IIIII!!!!!