IRC-Galleria

Tajusin äsken ku istuin täsä dataamassa et tasan 5 pvän päästä on 5 kk ku menetin semmosen ihmisen josta oikeesti välitin ja jota oikeesti rakastin, en vaan aina ollu paras mahdollinen henkilö näyttämään sitä. Yritin oikeesti käydä ja näyttää mitä merkkaat mut aina en vaan voinu tulla, teki vaan niin pahaa tietää et kohta on pakko sanoo se "hyvästi". No eihän siinä paljoo aikaa kulunu ku jo tuli puhelu "nyt se on menoa!", sitte jo taas sanottiin että se oli väärä hälyytys, mut ei, sinne sä menit etkä todellakaan tuu takasin. Se oli perjantai- päivä ja samana päivänä alko syysloma, porukka puhu et ottavat soppaa koko viikon eli niille tuli bileviikko, mitäs mulle, mä sain suruviikon. Kello oli noin puoli 9 aamulla ku mun elämä pysähty, sain viestin ja ku näin et se oli ukkolta ni arvasin jo kaiken, sä lähdit. 8.3.08 oli taas päivä aivan vitun kauhea. Ajattelin kaiken menevän nopeesti ja sitte kotii mut toisin kävi. Ukko tuli hakee ja oltiin kappelin pihassa, se meni nopeesti mut ku tajusin et joudun sinne sisälle ni aika alko matelemaan eikä todellakaan ollu millään tavalla helppoo. Ensimmäinen askel sisälle tuntu ku koko maailma ois pysähtyny ja kiduttanu ihan tahallaan, ihan ku tieto siitä et lähdit ei riittäis! Päivä oli pitkä ja raskas kaikille, paitsi helvettiä ukkolle, mulle ja ukkon kahelle veljelle. Tuntu ku kaikki oltas tehty tahallaan eikä millään ois mitään väliä! Toivottavasti oikeesti tiedät siellä pilven reunalla et meillä on kaikilla tosi kova ikävä sua joka päivä, joka hetki ;/<3 4.7.1917-15.2.08 Sait elää pitkän elämän, mut oisit kyllä voinu elää vielä hiukan kauemmin tai vaikka varottaa ensin ;( Tack för stunder som har farit, sov i ro vår kära!<3 Jag älskar dej endå, mommo! ;(<3