IRC-Galleria

Vähäsen Irina fiilistelyjäSunnuntai 29.03.2009 00:36

Tätä jatkunut on jo kauan,
Enkä jaksais enää tapella,
Mut mä luulen, ettei kumpikaan
Enää muista, miten lopettaa.
Joo, mä myönnän, etten aina oo
Ollut täysin reilu sua kohtaan,
Mutta koittanut olen antaa
Sulle saumaa ja hengitystilaa.

Miten sä teet sen? Sä saat minut suuttumaan,
Saat mut nauramaan yhdellä lauseella.

-

Älä sano mitään, ettet vain sanoisi sitä
Minkä molemmat sanomattakin tietää
Eikö meillä todellakaan ole muuta sanottavaa?
Kauanko me voidaan tätä sietää?
Ei kauaa, ei enää

Ei oo niin kauaa siitä, kun oltiin niin paljon enemmän, kuin toivoo uskallettiin
Nyt on vain tunne siitä, että joka hetki ajaudut pois mun luota, etkä edes huomaa
Kauemmas, kauemmas

-

Mut paremmin tietävät kertoi, jos ei se tapa, niin se vahvistaa
Nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva
Ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa
Vaik jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa

-

Liian usein kaipaan niitä hetkiä,
Et saisin yksin nukahtaa ja herätä.
Ei tarvis jännittää ja sisintänsä selvittää,
Kun ei sitä ymmärrä itsekään.

Mm, mä tiedän, sun on vaikee ymmärtää.
Haluan sun lähelle, mutten, että kosket.
Ja voi kun se riittäisi sullekin,
Niin tää kaikki vois jatkuu paljon helpommin.

Mulle tämä syvä hiljaisuus
On parempi kuin huono valhe uus.
En voi sanoo suoraakaan, et: "Joo, edelleen ahdistaa",
Kun me sitä jäätäis sitten kelaamaan.

-

Puhu poika puhu sun sanat on mulle pelkkää ilmaa
Sulla oli hetkes mutta tiedät sä mä kyllästyin sun arpomiseen
Laula poika laula silti jokainen sun biisis junnaa
Sanoja riittää mutta kuinka monta niistä pystyt lunastamaan

-

Seinät sulkee ympyräs kun juokset karkuun itseäs

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.