IRC-Galleria

Ottaa nyt aika reilusti päähän. Olen odottanut ja odottanut viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Asiasta on sovittu jo aikoja sitten ja nyt yhtäkkiä mikään ei mene niin kuin pitäisi. Kaikilla on yhtäkkiä jotain muuta.

Ei se mitään. Olen minä ennenkin osannut juhlia synttäreitä yksinään.

Ottaa vaan päähän, että kun sovitaan asioista niin sitten ei osata pitää kiinni niistä.
Ei pidä sitten sopia ja luvata yhtään mitään.

Niin että KIITOS vaan!!!

Kohta sitä taas tulee yksi vuosi lisää.

21 V

Synttärit on vähän samanlainen kuin uusi vuosi. Silloin pitäisi taas luvata jotain sellaista seuraavalle vuodelle mitä ei kuitenkaan aio pitää.

Tein tänä vuonna uuden vuoden lupauksen.
Mitä minun pitäisi luvata synttäripäivänä?

Pitäisikö minun luvata olla ahkerampi? Hankkia vihdoinkin vanhemmille lapsenlapsia?
Olla parempi vaimo? Nalkuttaa vähemmän? Olla ahkerampi sängyssä? Miellyttää enemmän?

Aina pitäisi olla edellistä vuotta parempi...

Mikäköhän siinä on, että kun on kunnon bileet tiedossa niin sitä hankkii itselleen helvetinmoisen flunssan. Ensin oksentaa pari päivää sisuskaluja ulos, sitten niistää aivot pellolle nenän kautta ja itkee kaikki seuraavan vuoden kyyneleet, sitten bilettää niin rajusti että koko homma alkaa alusta.

Miksi ihminen rääkkää kehoansa näin paljon ja niin että me vielä nautimme siitä. Voi hulluuksien hulluus!

Samaan aikaan pitäisi käydä töissä ja hoitaa vielä kotiakin.

Olin eilen hyvän ystäväni kanssa elokuvissa. Kävimme Tennispalatsissa katsomassa Michael Claytonin. Ennen elokuvaa kävimme tennispalatsin vessassa ja siinä pytyllä istuessani katselin kirjoituksia joita oli kirjoitettu oveen. Olen aina ihmetellyt mikä järki siinä on. Liata toisten omaisuutta.
Yleensä siellä on kirjoituksia, joilla ei ole merkitystä ja jotka harvemmin jäävät mieleen.
Yksi kuitenkin jäi selvästi mieleeni:

Here I sit brokenhearted
Trying to shit but only farted

En osaa sanoa miksi juuri tuo jäi selvästi mieleeni. Ehkäpä tapaan jonain päivänä sen henkilön joka on tuon kirjoittanut.

Miksi ihmisille on pakko ostaa joululahjoja jos ei halua?

En haluaisi ostaa kenellekään yhtään ainoaa lahjaa, mutta kun on pakko.

Kaverit suuttuu jos ei osta niille lahjaa vaikka itse saa. Ei kyllä haittais vaikka en saisikaan lahjaa.
Mulla on jo kaikkea mitä haluan ja tarvitsen. Samoin kaikilla muilla. Nykyään tulee vaan ostettua jotain halpaa krääsää ystäville vaikka niillä on sitä jo omastakin takaa.

Sukulaiset ihmettelee joulun vihaajaksi jos ei osta joululahjoja ja jos ei tee niistä isoa numeroa.


Miksi joulua pitäisi viettää jossain muualla kuin kotona?

Haluaisin vain viettää rauhallisen joulun omassa kodissani aviomieheni kanssa.
Kuitenkin siitä nousee iso myrsky jos ei vietä joulua vanhempien luona ja joulupäivää isovanhempien luona ja tapaninpäivää jossain muualla. Jouluna pitäisi käydä omilla vanhemmilla ja miehen vanhempien luona, jotka eivät edes vietä joulua lähimaillakaan vaan sinne on pidempi matka.
Joulupäivä pitäisi käyttää kaikkien isovanhempien luona käymiseen ja koska niitä on enemmänkin elossa myös tapaninpäivä menee siihen. Ja sitten ihmetellään kun ei joululomalla saanut rentoutua ja vituttaa vaan ku menee töihin.

Onko kukaan ajatellut, että joulu on kerran vuodessa eli se tulee varmasti ja joka joulu voisi tehdä erilaista?

Mitä erikoista siinä joulussa oikein on?

Näen vanhempiani joka viikko, välillä jopa joka päivä. En tarvitse joulua siihen, että voin mennä kylään. Näen isovanhempiani ihan riittävän useasti verrattuna siihen, että minulla on ELÄMÄ.
En tarvitse siihenkään joulua.

Joten toivottavasti kukaan ei ole tulossa minun luokseni jouluksi, koska olen lukkojen takana ja ajattelin nauttia siitä mieheni kanssa kahdestaan.

Hyvää Joulua!

On niin kivaa katsella kissan nukkumista. Sitä suloisuutta on vaikea kuvailla. Se on ehkä samanlaista kuin vasta syntyneen uni. Sitä antaa kaiken anteeksi kun vain kerrankin näkee sen suloisuuden. Vaikka olisi 5min aikaisemmin huutanut ja raivonnut.

Onko se äidinvaisto joka sieltä nostaa päätään ja pyyhkii kaiken vihan pois?

Taas on tämäkin päivä mennyt tähtiportteja katsellessa. On se sitten niin epäreilua, ettei joillakin ihmisillä ole mitään tekemistä kesälomalla.

Luojan kiitos kohta on heinäkuu ja voin vihdoinkin ruveta elämään. Nyt tuntuu, että olisin koomassa.

Heinäkuussa vapaus koittaa...

Kesäloma on sieltä syvimmästä paikasta, jonka vaan satun tietämään.

Kesälomat pitäis lailla kieltää. Mä VIHAAN kesälomia, mut vielä enemmän mä VIHAAN just tätä kesälomaa.

Ei pitäisi ikinä ajatella vain menevänsä pikaisesti moikkaamaan isovanhempia.

Ajattelin tänään naiivisti käyväni pikaisella vierailulla mummin luona kertomassa kuulumisia.
Mummin luona juttu luisti ja ennen kuin huomasinkaan olin taksisuharina mummi kyydissä ajelemassa edestakaisin kaupunkia. Tuntui kuin mummi olisi säästänyt kaikki käyntinsä juuri tätä hetkeä varten.

Luojan kiitos viihdyn mummin seurassa hyvin, joten pieni ajelu ei haitannut yhtään. Ja tarjosihan mummi sentään ruoat ja kahvit kaikesta.

Vaikka viettäisi mummin kanssa koko päivän, siltikin tuntuu ettei se riittänyt mihinkään. Jutut jäivät kesken ja ainakin miljoona paikkaa jäi käymättä. Silloin sitä huomaa kuinka aika on rajallista.

Jos saisin viettää tämän päivän uudestaan juuri niin kuin haluaisin, viettäisin sen ihan samalla tavalla mummin kanssa ajellen ja jutellen.

Näin tässä eräänä päivänä Kauneus ja Terveys -lehdessä pirtelöohjeen. Se vaikutti hyvältä ja päätin kokeilla sitä. Laitoin kaikki hyvät ainekset korkeaan ja kapeaan kulhoon, otin survoittimen (tai mikä-lie-nyt-onkaan), laitoin sen kulhoon ja painoin nappia. Jumalauta kaikki oli naamalla ja paidassa. Vähän aikaa vain katsoin tuhoa ympärilläni ennen kuin oikeasti edes tajusin mitä oli tapahtunut. Kyllä kiroilin komeasti siivotessani sitä sotkua ja päätin etten enää koskaan tee pirtelöitä.

Muutama päivä tapahtuneen jälkeen himoitsin viileän hedelmäistä pirtelöä ja mietin miten sen saisin. Kävin kaupassa ruokaostoksilla kun näin vastauksen ongelmaani. Tehosekoitin kannella. Juuri sellainen näpsäkkä, joka oli tarkoitettu erilaisten juomien, kastikkeiden ja pirtelöiden valmistukseen. Eikä se edes ollut kallis. Niinpä päätin hieman tuhlata ja ostin sen. Heti illalla kokeilin sitä ja sain pelkästään tuhoa aikaiseksi. Koko sotku valui terän kohdalta pöydälle ja lattialle. Melkein itku tuli kunnes huomasin jättäneeni tiivisteen laittamatta. Tunsin itseni todella blondiksi (ei millään pahalla blondeja kohtaan).

Kun vihdoinkin sain tiivisteen laitettua ja paikat siivottua, päätin yrittää vielä kerran. Laitoin ihan summassa mansikoita, maitoa, vaniljajäätelöä, banaanin, ananasta, rahkaa, vaniljakastiketta ja hieman mysliä joukkoon. Siitä tuli taivaallista. En ollut koskaan aikaisemmin juonut mitään niin hyvää. Olin todella tyytyväinen ostokseeni ja menin samantien hakemaan internetistä lisää pirtelöohjeita.

Näinkin kuumana päivänä kuin tämä, viileän raikas pirtelö viilensi oloa huomattavasti ja täytti vatsaa sopivasti. Se ei ollut lainkaan liian raskasta, päinvastoin.

Suosittelen muillekin ja jos tiedätte hyviä ohjeita niin kertokaa toki...