IRC-Galleria

yksi demi.fi:n kilpailurunoistani, aihe oli sankari.

***

PELASTAJA


Niinä päivinä kun näin vain mustaa
ja punaista ympärillämme
pidit minua kädestä ja kuljit vierelläni
kertomatta, kuinka sinuun sattuu nähdä
minut kiduttamassa itseäni.

Päivinäkin, joiden sekaan sulautui valkoista
olit vierelläni,
koskaan jättämättä minua yksin

Ikinä et sanonut miten pahaa sinulle tein
vain olemalla hiljaa, murtuneena puun oksalla
Et kertonut että voisin pudota ja satuttaa sinua enemmän
kuin itseäni

Elämäni oli täysin järkevyytesi varassa
vain harhailin, tietoisuuteni rajoilla
vailla päämäärää
Miettien mustanpuhuvia hahmoja selkäni takana.
He halusivat viedä minulta kaiken,
/eniten minut./

Sankarini ansiosta olen tässä
näkemässä maailman väreillä, joita en ennen tiennyt olevankaan.

---

Otsikko antoi lupauksia sankari-aiheen käytöstä runossasi, ja tiivisti runon sisällön napakasti yhteen sanaan paljastamatta kuitenkaan runon juonta etukäteen. Runossasi oli selkeä tarina, jota kuljetit eteenpäin sujuvasti. Väri-teema oli hyvä säkeistöjä yhdistävä tekijä, joka kantoi läpi runon. En kuitenkaan ymmärtänyt logiikkaasi pisteiden käytön suhteen: joidenkin säkeistöjen lopuissa oli piste, toisten ei.
Olisin kaivannut runoon jotain, joka olisi erottanut sen muista samankaltaisista runoista. Tarina on niin kulutettu, että runo lukiessa tuli väkisinkin tunne, että olen lukenut tämän aikaisemminkin. Runon parasta antia oli kolmas säkeistö, joka oli juuri sellaista tekstiä, jota olisin toivonut koko runonkin olevan: siinä tiivistyi kauniilla ja kuvainnollisella tavalla se, mitä halusit sanoa, mutta niin, ettei sitä tarvinnut kädestä pitäen lukijalle osoittaa. Esimerkiksi ensimmäisestä säkeistöstä olisin pitänyt enemmän ilman viimeistä riviä ("nähdä minut kiduttamassa itseäni"). Se tuntui turhalta lukijan aliarvioimiselta, sillä ymmärsin tarkoitusperäsi muutenkin. En tarkoita, että runon pitäisi olla täynnä metaforia, joita kukaan ei ymmärrä, mutta turha yksinkertaistaminen, toistaminen ja rautalangasta vääntäminen on myös hyvin häiritsevää. Runossa täytyy olla aukkoja, jotka lukija saa itse täyttää – muuten runo sulkee lukijan itsensä ulkopuolelle pelkäksi sivustaseuraajaksi.
Runon lopetus on kaksijakoinen. Toisaalta se nivoo sievästi yhteen runon tarinan, ja tuo selkeästi esiin sankari-aiheen. Toisaalta säe "sankarini ansioista olen tässä" on jälleen samanlaista tarpeetonta rautalangasta vääntämistä, sillä olet tuonut saman asian esille jo lähestulkoon jokaisessa aiemmassa säkeistössä. Noudatit kuitenkin annettua sankari-aihetta läpi runosi niin, että se oli näkyvää, muttei liian näkyvää.

-Gotta