IRC-Galleria

No se on semmonen pieni eläin

Jaksoittaisen tasapainon malli
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jaksoittaisen tasapainon malli eli punktualismi (engl. punctuated equilibrium) on evoluutiomalli, jonka mukaan kehitys voidaan jakaa pitkiin suvantovaiheisiin, jolloin muutosta ei juurikaan tapahdu, ja lyhyisiin nopean kehityksen pyrähdyksiin. Suurin osa suvullisesti lisääntyvistä lajeista säilyy pitkiä aikoja muuntumattomina. Kun lajien ilmiasussa tapahtuu muutosta, niin muutos tapahtuu melko nopeasti, esimerkiksi lajiutumisen kautta.

Jaksoittaisen tasapainon mallia esitetään yleensä gradualismin "vastakohtana". Gradualismissa ajatuksena on, että evoluutio etenee melko vakaata ja hidasta tahtia. Myös jaksoittaisen tasapainon malli eli punktualismi nojaa gradualismiin. Punktualismi on melko jatkuvan ja tasaisen morfologisen muutoksen kilpailija, ei gradualismin. Punktualismin mukaan populaatiot viettävät pääosan ajastaan morfologisessa pysähtyneisyyden tilassa, tasapainossa ympäristön valintapaineiden kanssa, jolloin ne muuttuvat korkeintaan hyvin hitaasti. Molekyylitasolla evoluutio kuitenkin keskimäärin jatkuu myös pysähtyneisyyden tilassa, sillä valtaosa DNA:sta ei ole morfologisesti merkitsevää.

Punktualismin mukaan morfologinen muutos tapahtuu pääosin nopeissa jaksoissa, joissa populaatio siirtyy tasapainotilasta toiseen, usein lajiutuen samalla kahdeksi eri populaatioksi. Muutoksen "nopeus" on suhteellista: edelleenkin kyse on gradualistisesta muutoksesta. Punktualismi yrittääkin selittää kaksi eri ilmiötä: välimuotojen puutteen lajitasolla (mutta ei esimerkiksi ylemmillä, kuten heimotasolla) ja toiseksi morfologisen muutoksen keskimääräisen hitauden historiassa, joka näyttäisi olevan vähintään lievässä ristiriidassa verrattuna moniin nykyään mitattuihin (yllättävän suuriin) muutosnopeuksiin.

Jaksoittaisen tasapainon mallissa ei siis hylätä vähittäin muuttuvaa mallia jossa yksittäiset suuret muutaatiot muuttavat populaatiota rajusti, vaan siinäkin oletetaan eliöiden hidas muuttuminen ja samat lajiutumismekanismit kuin gradualistisessa mallissa. Näkemyserot näiden kahden välillä ovat enimmäkseen siinä, kuinka tasaista evoluutio on. [1]

Saturnus (symboli: Saturn symbol.svg) on kuudes planeetta Auringosta ulospäin laskettuna. Se on jättiläisplaneetta (tai joviaaninen planeetta) ja aurinkokuntamme toiseksi suurin planeetta. Se on nimetty roomalaisen Saturnus-jumalan mukaan.

Saturnus on selvästi navoiltaan litistynyt, sen halkaisija päiväntasaajalta mitattuna on lähes 10 % suurempi kuin navalta mitattuna (120 536 km ja 108 728 km). Tämä johtuu planeetan nopeasta pyörimisestä sekä sen sisäisestä rakenteesta. Saturnus on lisäksi tiheydeltään pienin Aurinkokuntamme planeetoista: sen keskitiheys on vain 0,69 g/cm³, eli pienempi kuin vedellä.

Saturnuksen sisus on Jupiterin kaltainen: keskellä on silikaattiydin, jota ympäröi metallisen nestemäisen vedyn muodostama kerros. Lisäksi sisustassa on merkkejä erilaisista jääkiteistä. Saturnuksen ydin on erittäin kuuma, 12000 K, ja se säteilee avaruuteen enemmän lämpöä kuin se saa Auringosta. Saturnus on kooltaan pienempi kuin Jupiter.

Saturnuksen päivän pituus on 10 tuntia, sen vuosi on 29,5 Maan vuotta. Saturnuksen ilmakehä koostuu vedystä, heliumista ja metaanista.

Rikkakasvit eli rikkaruohot ovat varsinkin viljelysmailla vastoin viljelijän tahtoa kasvavia, viljelyä haittaavia ja vaikeasti torjuttavia kasveja. Rikkaruohot ovat ruohovartisia kasveja, rikkakasveihin sisältyvät myös puuvartiset kasvit eli esim. pensaat.

Rikkakasveista aiheutuu viljelyksille monenlaisia haittoja. Ne imevät maasta vettä ja viljelyskasveille tarkoitettuja lannoitteita. Jos ne kasvavat viljelyskasveja korkeammiksi, ne voivat estää niiltä myös valon saannin. Ne voivat myös tukkia peltotöissä käytettyjä työkoneita. Monet niistä edistävät myös tuhohyönteisten leviämistä. Lisäksi muutamat rikkakasvit ovat viljelyskasvien lähisukulaisia ja voivat risteytyäkin niiden kanssa pilaten siemensadon. Jos rikkakasveja ei torjuta, ne voivat helposti syrjäyttää paikalta viljelyskasvit kokonaan. Varsinkin puutarhaviljelyksessä sato saatetaankin menettää kokonaan, jos niitä ei torjuta.

Toisaalta rikkakasveista saattaa kyllä olla joissakin asioissa hyötyäkin, mikäli niitä kasvaa vain vähän. Muutamat niistä kelpaavat rehuksi tai lääkekasveiksi. Useita voidaan kukkiensa vuoksi pitää kauniinakin. Yleensä niistä aiheutuvat haitat ovat kuitenkin hyötyjä suuremmat.

Monet rikkakasvit ovat alkujaan kasvaneet vain suppealla alueella maailmassa, mutta ihminen on tahtomattaan tullut levittäneeksi niitä laajalle. Monien tavallisten rikkakasvien siemenet muistuttavat viljelyskasvien siemeniä siinä määrin, että niitä on vaikea näistä erottaa. Niitä kulkeutuu myös ajoneuvojen pyöriin ja ihmisten kenkiin tarttuneina.

Rikkaruohot voidaan jakaa siemenrikkaruohoihin, jotka ovat yksivuotisia ja juuririkkaruohoihin, jotka ovat monivuotisia. Edelliset lisääntyvät vain siemenistä, mutta ne leviävät herkästi kaikkialle. Juuririkkaruohot eivät yhtä helposti leviä uusille kasvupaikoille, mutta sieltä, missä niitä jo kasvaa, niitä on erityisen vaikea saada hävitetyiksi.

Rikkaruohoja voidaan torjua kemiallisesti, mekaanisesti ja biologisesti. Rikkakasvien vanhin torjuntakeino on käsin kitkeminen. Niiden leviämistä pyritään estämään myös erilaisten siementen lajittelukoneiden avulla. Nykyään niiden torjumiseksi kuitenkin käytetään myös runsaasti torjunta-aineita. Rikkakasvien hävittämiseen tarkoitettuja torjunta-aineita sanotaan herbisideiksi. Suomessa esiintyvistä rikkakasveista haitallisimpana pidetään yleisesti hukkakauraa, jonka torjumisesta on Suomessa ja useissa muissakin maissa säädetty erityinen laki.

Kamelit (Camelus) ovat kaksivarpaisia sorkkaeläimiä. Varsinaisten sorkkien sijaan niillä on varpaissa pehmeät anturatyynyt ja suuret kynnet. Sukuun kuuluu kaksi lajia, yksikyttyräinen dromedaari (Camelus dromedarius) ja kaksikyttyräinen kameli (Camelus bactrianus). Kamelit märehtivät, mutta eivät kuulu samaan heimoon kuin varsinaiset märehtijät, esimerkiksi lehmä. Kuten lehmällä, myös kameleilla on useita mahoja mutta niiden jakautuminen kammioiksi on erilainen kuin lehmillä. Yleisesti katsotaan mahoja olevan kolme vaikka viimeisessä on toiminnallisesti kaksi osaa. Kamelin lähimpiä sukulaisia ovat kamelieläimiin kuuluvat laamat, alpakat, guanakot ja vikunjat.
Sisällysluettelo

Yleistä

Molempia kamelilajeja on käytetty pitkään hyötyeläiminä. Dromedaari on nopeana ja kestävänä juoksijana parempi ratsueläin, kaksikyttyräinen taas parempi kuormajuhta sillä se jaksaa kantaa kevyesti yli 250 kg:n painoja pitkiä matkoja. Villit kaksikyttyräiset kamelit ovat erittäin uhanalaisia, ja niitä on jäljellä korkeintaan 1000 yksilöä. Vaikka kesytettyjä kaksikyttyräisiä kameleita on vielä kohtalaisen paljon (arvio: 1,4 milj. yksilöä), näidenkin määrät ovat vähenemässä (v. 2006). Kameleiden maitoa käytetään monin paikoin ruuan valmistuksessa. Kaksikyttyräisestä kamelista saadaan myös villaa, joka muistuttaa kashmiria, villaa ei kuitenkaan saada paljoa, mikä on johtanut lampaiden ja vuohien suosion nousuun.

Kamelin korkeus lapaluiden kohdalta on jopa yli 225 cm. Kameli painaa noin 350–700 kg. Ensimmäiset kamelit kesytettiin jo 2000 eaa. Kameli voi elää yli 50 vuotta, joten se on nisäkkääksi hyvin pitkäikäinen. Keskimääräinen elämänkaari kestää noin 40:sta 50:een vuoteen.[1] Väritykseltään kameli on ruskea tai hiekanvärinen. Dromedaari on yleensä vaaleampi ja lyhytkarvaisempi kuin kaksikyttyräinen kameli. Kuivuutta kaksikyttyräinen sietää yleensä paremmin. Erämaan laivana tunnettu kameli osaa myös uida.

Bazooka on yhdysvaltalaisten toisen maailmansodan aikana kehittämä 60 mm rakettiperiaatteella toimiva sinko. Aseessa yhdistettiin Henry Mohauptin aiemmin kehittämä M10–onteloraketti eversti Leslie A. Skinnerin ja luutnantti Edward G. Uhlin kehittämään raketinheittimeen.

Bazookaa käytti kahden hengen miehistö. Saksalaiset kehittivät panssarikauhunsa vuonna 1943 Tunisiassa sotasaaliiksi saamistaan bazookoista.

Versiot

Bazooka M1

* Ensimmäinen tuotantomalli, joka koostuu yksiosaisesta putkesta, raketin ajopanos sytytettiin pariston voimalla.

Bazooka M1A1 Toinen tuotantomalli, joka koostui myös yksiosaisesta putkesta.

Bazooka M9 Kolmas tuotantomalli, joka koostui kaksiosaisesta putkesta. Aseen avotähtäin oli muutettu optiseksi tähtäimeksi. Koska paristot olivat osoittautuneet epäluotettaviksi, aseeseen tuli pieni generaattori