IRC-Galleria

MLL_

MLL_

Mannerheimin lastensuojeluliitto
Miten päädyit tanssin pariin?
- Innostuin eräästä musiikkivideosta ja aloitin omatoimisesti
Minkälaisia ennakkoluuloja olet kokenut?
- Minua on luultu homoksi ja on luultu että minulla hyvä kunto. Myös ajatellaan, että olen kovin luova ihminen ja varmaankin että haisen pahalle.
Miten ne ovat vaikuttaneet sinuun?
- Kyseenalaistan seksuaalisuuttani, treenaan paljon ja kulutan paljon deodoranttia.
Koetko itsesi erilaiseksi?
- No olen minä hieman pervo ja tanssipiireissä tietenkin pieni poikkeus, koska yleensähän piirit koostuvat enimmäkseen tytöistä.
Mistä luulet ennakkoluulojen johtuvan?
- Varmaan ainakin siitä, että asioihin ei perehdytä, eikä niistä tiedetä tarpeeksi. Eli siis tiedonpuutteesta.
Mitä saat tanssimisesta?
- No tietenkin mielihyvää ja onhan se toki mukavaa.
Oletko esiintynyt? Jos olet, minkälaista palautetta olet saanut?
- Olen esiintynyt monet kerrat, en edes tiedä kuinka monet. Ensimmäinen esiintymiseni oli itse asiassa ollessani ala-asteella, ja koulumme rehtori oli juuri kuollut. Pidimme siis hänelle niin sanotun muistotilaisuuden, joka oli samalla pienimuotoinen kevätesitys. Siinä sitten minua pyydettiin tanssimaan ja olin ihan hämilläni, sillä en ollut vielä kertaakaan esiintynyt. Sitten esityksen jälkeen tuli todella hyvää palautetta, niin oppilailta kuin opettajiltakin.

(B-Boy tulee sanasta break boy, joka kuuluu hiphop kulttuuriin ja erityisesti breakdanceen.)

39-vuotias, somaliasta tullut nainenLauantai 01.11.2008 17:52

Oletko kohdannut ennakkoluuloja, jotka ovat kohdistuneet sinua itseäsi kohtaan? Miltä se on tuntunut?
- Kyllä, aika paljon. Ja tietenkin se hieman pahalta tuntuu.
Minkälaisia ennakkoluuloja olet kokenut?
- No esimerkiksi työpaikkaa hakiessa ja työssä, kollegat kyselevät kaikenlaista, kuten: Oletko maahanmuuttaja? Oletko ennen ollut töissä? ja muuta sellaista. Oikeastaan, lähes joka paikassa törmää suomalaisten ennakkoluuloihin.
Onko sinulla itselläsi ennakkoluuloja, esim. suomalaisia, kohtaan?
- No kieltämättä on. Aina sitä miettii, että onkohan tuo rasisti, millainen ihminen ja persoona, minkälainen ajatusmaailma kyseisellä henkilöllä on.
Tunnetko tulevasi kohdelluksi eri tavalla kuin muut ihmiset?
- Ei, en tunne.
Mistä itse kuvittelet ennakkoluulojen syntyvän?
- No varmasti siitä, kun ihmiset ajattelevat ja katsovat enemmän ulkonäköä ja erilaisuutta. Kulttuuritaustat, uskonnot, pukeutuminen ja puhekieli ovat myös asioita, joita yleensä katsotaan.

Veera, vastaanottovirkailijaLauantai 01.11.2008 17:51

Koetko ennakkoluuloja erilaisia ihmisiä kohtaan?
- Aika paljonkin välillä, koska huonojakin kokemuksia tällä alalla näkee aina välillä. Ja niiden perusteella on aina hieman varuillaan.
Onko sinua kohtaan ollut ennakkoluuloja?
- Ei ehkä ihan suoraan minua kohtaan, mutta ennemminkin työpaikkaani kohtaan.
Mitä erilaisuus on?
- Jokainen on erilainen, jokaisella on oma persoona. Ei ole huono asia olla erilainen.
Voiko erilaisuudessa olla huonojakin puolia?
- Varmaan itse voi ajatella niin, vaikka kukaan muu ei olisikaan sitä mieltä.

Rokkaava tyttöLauantai 01.11.2008 17:49

Jenni 17v.
Kitaristi, joka soittaa omassa bändissään herättää välillä huomiota.

• Koetko itsesi erilaiseksi?
En koe itseäni erilaiseksi, mutta muut yleensä kokevat minut erilaiseksi pukeutumiseni takia ja myös sen, että olen naispuolinen rock-muusikko.

• Asetetaanko ennakkoluuloja sinua kohtaan?
Ihmiset ketkä eivät tunne minua yleensä asettavat ennakkoluuloja ja katsovat oudosti esimerkiksi vanhukset.

• Miten sukulaiset ja miespuoliset henkilöt suhtautuvat siihen, että olet naispuolinen rock-muusikko?
Sukulaiset eivät pidä yhteyttä minuun ja miehet tai pojat, jotka eivät tunne minua eivät yleensä ota minua tosissaan.

• Onko pukeutuminen ollut esteinä johonkin esimerkiksi ammatin suhteen?
Ei ole yleensä ollut, olen yleensä päässyt minne olen hakenut, koska haen paikkoihin joissa pukeutuminen ei ole yleensä esteenä.

• Oletko päässyt esiintymään ja jos olet, minkälaista palautetta olet saanut?
On niitä keikkoja ollut semmoiset parikymmentä. Olemme bändin kanssa olleet lämppäämässä Sturm und Drangia ja olemme saaneet hyvää palautetta. Yleensä keikkojen jälkeen meille on sovittu uusi keikka.

Osallistu kyselyyn, voita palkinto!Lauantai 01.11.2008 16:23

Osallistuitko chatiin 1.11.? Haluamme tietää kokemuksiasi ja kommenttejasi chatista. Vastaa kyselyyn osoitteessa http://www.webropol.com/P.aspx?id=270097&cid=73425123

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme MLL:n t-paitaa.

Mariannan tarinaPerjantai 26.09.2008 14:39

Kun olin 15-vuotias, huomasin, ettei meidän perheessä ollu kaikki hyvin. Sen näki ja kuuli jo kauas, isä oli alkoholisti ja äiti narkkari.

Joka aamu kun lähdin kouluun, näin äidin piikittämässä ja joka ilta kun tulin koulusta, näin isän juomassa.

Mietin aina etten jaksa tätä enää, mut silti mä siirsin aina tunteeni seuraavalle päivälle. Kunnes tuli se yksi päivä, mä olin saannu tarpeekseni. Keräsin kamppeeni ja huusin niille, etten tuu enää koskaan takasin, se tuntu pahalta muttei niin pahalta että olisin jäänny kotiin.

En tiennyt mihin menisin tai kelle puhuisin, mut jotenkin mun oli pärjättävä.

Nukuin ensimmäisen yöni taivasalla, ja katselin tähtiä ja mietin, et oisko tuolla ylhäällä helpompaa.
Aamulla kun heräsin, kaikki tuntu jotenkin helpommalta ja paremmalta, mietin vanhempiani mutta en liikaa että ikävä ei painaisi ja pahat asiat tulisi mieleeni.

Päätin että haluun jonnekkin ja kauas, mut en keksiny että minne.

Lähin sitten vaan käveleen tietä eteempäin ja vähän matkan päässä näin monia muita nuoria jotka oli kai juhlimassa, yritin kävellä hiljaa niitten ohi, mutta ne pyys mukaan ja tietenkin menin.
Huomasin että niil on ainakin alkoholia siellä, jota ne sitte tarjos mullekkin.

Huomasin olevani ensimmäistä kertaa tosi humalassa, se olo oli ihanaa kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Muistan ku mua alko väsyttään ja ne tarjos jotain erikoisia pillereitä, ne kuulemma piristää, päätin siis ottaa yhen.

Lentelin monta tuntia pilvissä ja lopulta sammuin, en muista siitä illasta mitään muuta.
Pari päivää sen tapahtuman jälkeen mä tunsin, että mulla tekee mieli niitä samoja pillereitä joita sillon sain, vaivuin epätoivoon ja päätin saada jostain niitä. Mutta ei mulla ollu yhtään rahaa, ja turhaannuin.

Aloin ajatteleen itsetuhosesti ja alitajunnassa tajusin, että kaikki ei oo hyvin ja tarviin apua.
Päätin hakee apua terveyskeskuksesta ja sieltä pääsin katkasuun ja nyt oon ollu täällä 3vuotta ja nyt mä tiedän että en haluu enää koskaan samanlainen kun mun vanhemmat, haluun joskus vielä oman perheen ja monta lasta, ja olla niille kunnollinen vanhempi.


Tämän novellin kirjoitti Nora

15-vuotiaan Villen päiväkirjaPerjantai 26.09.2008 14:38

”Maanantai-yö 1.10.-08
Kello on varmaan jo kohta yks… Pääsin vasta nyt rauhottumaan. Taas yks näist päivistä,
aamulla myöhästyin koulusta, piti viedä ensin Maija tarhaan, faija ei noussu ylös ollenkaan.
Onneks meillä oli enkkua, Mäkinen ei laittanu mulle merkintää.

Ainiin, Sini moikkas mulle koulussa! Se toi valoo mun päivään. Onneks se ei suuttunu mulle siitä viime viikkosesta, ku juttelin sen kaa rappukäytäväs, ni faija tuli siihen raivoomaan ja käski Sinin painuu vittuun. Oisin oikeesti voinu lyödä faijaa, mut en alennu samaan ku se. Mut en usko et kuitenkaan Sini musta tykkää, eihän se edes uskaltais tulla meille himaan, ku porukat on tollasii.

Koulun jälkeen taas hain Maijan, mentiin puiston kautta, en halunnu viedä sitä heti himaan, koska arvasin ettei siellä oo taaskaan kaikki hyvin, eihän meillä koskaan.

Jonilla menee huonosti amikses, en haluis et se kärsii enää, silt vaati jo ihan tarpeeks tulla kaapista, faijaki vaa hakkaa sitä. Oikeest faijan pitäis tukee Jonii, mut se vaan sanoo et himaan ei oo enää tulemista jos koskee yhteenkää jätkään. Mutsikaa ei oo koskaa himas, pakenee faijaa ja koko tilannetta, aina töissä. Pelkään et joku päivä se ei enää tuu takasin. Aina ku se on himassa, ni faija vaa puhuu alentavasti sille ja meille se vaa sanoo et kaikki hyvin ja peittelee mustelmiaan. En tajuu miksei se pyydä apuu, faija viel joku päivä pistää sen sairaalakuntoon.

Kaikkein eniten mä oon kuitenki huolissani Maijasta, se on niin pieni, se ei todellakaan ansaitse tällasta elämää, mä huolehdin siitä hyvin, mut silti sillä pitäs olla oikee perhe, onnellinen perhe.


Tämän kuvitteellisen tarinan kirjoitti Janna
Haastattelussa oli Demo08-kilpailun voittajayhtye T-ryhmä, jonka kappale Vastaus kertoo koulukiusaamisesta. Kappaleen voi ladata osoitteesta www.mll.fi/nuortennetti

T-ryhmä on kolmesta nuoresta miehestä koostuva rap-yhtye. Yhtyeeseen kuuluvat Kameleontti, 18 (Santeri), Possupoika,16 (Valtteri) ja G-lokki, 19 (Jonathan). Pojat aloittivat räppäämisen jo vuonna 1999, mutta keksivät nimen T-ryhmä jo aikaisemmin. Veljekset Santeri ja Valtteri ottivat serkkunsa Jonathanin mukaan yhtyeeseen vähän myöhemmin.
Pojat saivat idean osallistua Demo08-kilpailuun.
- Koulussa opettaja näytti jonkun mainoksen ja näytin sen sitten Santerille ja päätettiin sitten tehä biisi ihan tosissaan ja lähetettiin se sinne. Sitten vaan kävi hyvä tuuri, Valtteri kertoo.
Päivä ei muistu mieleen mutta kello oli kuulemma noin 12 koulun ruokalassa, kun Santerille tuli puhelu, jossa kerrottiin voitosta.
- Tuli tosi hyvä fiilis että kiva kun näin kävi ja pitkä työ palkittiin, Santeri kuvailee voittofiilistä.
Veljekset tulivat odottavaisilla ja positiivisilla mielillä Helsinkiin päivää ennen Koulurauhan julistus-tapahtumaa, jossa pojat esiintyivät.
- Huominen jännittää vähän liiankin vähän, pelottaa että esitys menee pilalle kun en jännitä vielä yhtään, Santeri sanoo.
- No enemmänkin positiivista odotusta, mutta kyllä se jännitys ehtii vielä tulla ennen keikkaa, kun näkee sen yleisömeren.
Pojat ovat keikkailleet aika lailla suomen rajojen sisäpuolella uransa aikana.

Kyselimme pojilta koulurauhaan liittyviä kysymyksiä.

Mitä koulurauha teille merkitsee?

- Mun mielestä tarkoittaa, et on rauha tulla kouluun. Ettei kukaan syrji, eikä tarvii pelätä fyysistä eikä henkistä väkivaltaa, Santeri sanoo.

Onko henkinen vai fyysinen kiusaaminen pahempaa?

- Mun mielestä se yleensä riippuu tilanteesta, mutta henkinen kyllä useemmin, kun kiusattu tuntee itsensä kokoajan muita alemmaksi ja jotenkin huonommaksi, Valtteri sanoo.
- Hyvin harvoin kenellekään jää mitään fyysisiä jälkiä, et yleensä henkiset jäljet on paljon pysyvämpiä, Santeri lisää.

Miten teidän mielestänne kiusaamiseen pitäisi puuttua?

- Pitäisi ymmärtää molempia, niin kiusaajaa kuin kiusattuakin. Yleensä kiusaaja tarvii enemmän apua. Kiusattu vaan uskaltaa tehdä niitä erilaisia juttuja kuin muut. Eikä pitäis vaan alkaa vihaamaan kiusaajaa vaan auttaa sitä ja kysyä että mikä on ongelma, Santeri sanoo.

T-ryhmää haastattelivat Helsingissä 19.8.2008 Wilma ja Janna.